Taustoja

Tiivistelmä: Taustoja kirjoittajasta, hiukan enemmän ja kauempaa kuin lyhyessä esittelyssä. Samoin blogin syntyhistoria. Blogin syvin olemus ja sen taustat selviävät puolestaan toisesta tausta-artikkelista nimeltä Filosofia.

 

 

Vanhemmat antoivat kipinän

Jostain kipinät kaikkeen tulevat, niin myös ulkoiluun ja eräretkeilyyn. Jättäen luonteenpiirteet ynnä muut sellaiset omaan arvoonsa, muistan selkeästi, miten vanhempieni mukana reissasimme monet kerrat Suomessa ja muuallakin Pohjoismaissa. Tehden pieniä kävelyretkiä monenlaisissa paikoissa. Erityisesti muistan sen, että jokusen kerran minut ja siskoni otettiin mukaan oikein patikkaretkelle Suomen Lapissa. Minä olin silloin varmaan noin kymmenvuotias ja olin takuuvarmasti melkoinen vaiva ja vahdittava vanhemmilleni moisilla retkillä. Hienon hienoja, hajanaisia muistoja on joka tapauksessa jäänyt jonnekin nuppini sisään sieltä Peldojoen varsilta, Muotkatuntureiden juurilta.

 

Kalastusreissut Pohjois-Norjassa

Seuraava kehitysvaihe minun ”eräurallani” oli sitten se, kun henkeen ja vereen metsästystä ja kalastusta harrastanut Kalevi-enoni suostui ottamaan minut mukaansa kalareissuille Pohjois-Norjaan. Ne ovatkin sitten syöpyneet mieleeni huimina seikkailuina nuorelle miehelle, kokeneen erä- ja kalaketun ohjauksessa. Niistä voisin ja tekisi mieleni kirjoittaa joskus edes parhaita paloja muistini päältä – ja ehkä saan sen aikaseksikin joskus.

Yksi esimerkki niistä joka tapauksessa tähän, ultralyhennettynä, antamaan käsitystä noiden keikkojen luonteesta ja merkityksestä minulle: Jossain Massjoen (Tenojoen sivujoki) mahdottomissa rantapusikoissa kalastimme ja Kalevi heitteli siellä vesikohon kanssa kolmea perhoa intoa täynnä, tuon tuostakin harreja sekä tammukoita ylös kiskoen. Minä koetin taistella samoissa sademetsissä kahden perhoni kanssa, sotkien ne vähän väliä jonnekin. Lopulta taas yhtä sotkua selvittäessäni kiskaisin koukun syvälle sormeeni. Yrittäessäni sitä sitten epätoivoisesti irti saada, sääskien armada sumensi lopulta täysin näköni ja ajattelukykyni. Muuta en saanut tehdyksi, kuin katkaistua siiman puukolla, sekä syöksyttyä takaisin leiriin ja telttaan, missä sitten rauhoituttuani irrottelin koukkua samaisen puukon kanssa ja koetin keräillä kasaan sisälläni mahdollisesti yhä piileviä erämiehenalun rippeitä.

 

Harrastukset

Kaikilla meistä on harrastuksia, jotka ovat yksi elämän suola. Aika suolaista elämää olen minäkin viettänyt, enkä edes viitsi mainita kaikkia kiinnostukseni kohteita. Tässä kuitenkin lista sellaisista, joiden parissa olen aika paljonkin – ja ennen kaikkea innokkaasti – asioita touhunnut. Järjestys on aivan satunnainen, koska eri harrastusten ”volyymi” on muuttunut moneen kertaan tässä matkan varrella.

• Matkamoottoripyöräily.
• Matkailu ja retkeily perheen kanssa.
• Polkupyöräily, maastopyöräily.
• Tähtitiede ja kosmologia.
• Sukeltaminen.
• Valokuvaaminen, pinnalla ja pinnan alla.
• Nikkarointi, rakentelu, entisöinti, teknikka.
• Vaeltaminen, retkeily ulkona.

Kaikki nuo rakkaat tekemiset ovat ainesosina Lähierä-tarinoissa, tavoilla ja toisilla. Mikä noita kaikkia yhdistää, mikä on ohjannut valintojani vuosikymmenten läpi, selvisi minulle vasta jäsennellessäni näitä kirjoitusharrastuksiani kohti tätä blogia. Luonto se on ja luonnossa liikkuminen! Koska sen skaala on niin laaja, moisen huomaaminen on ottanut aikaa. Tähtitiede ja kosmologia ovat tietenkin luontoa ja ympäristöämme mitä suurimmassa määrin – aivan kirjaimellisesti! Moottoripyöräily toki vähän nykyajalle ja tekniikalle periksi antaen, mutta silti siinäkin ollaan vahvasti kiinni ympäristöissä ja ilmoissa. Rakentelu ehkä sitten löyhimmin osana tätä kokonaisuutta. Mutta kyllä se silti erinomaisesti ja positiivisesti linkkautuu retkeilyyn, auttaen asioiden tekemisessä, korjaamisessa ja ymmärtämisessä esimerkiksi varustepuolella. Se on myös yksi syypää ”eräinsinöörin” kunnianimeen – tai haukkumasanaan.

 

Blogin kaukaisia taustoja

Kirjoittaminen on vissiin ollut minulle jonkunlainen kiinnostuksen kohde jo nuoresta lähtien. Muistan ainakin lukiossa (oppikoulu silloin) saaneeni pääosin ysin yläpuolella olevia numeroita ainekirjoituksistani. Kaikenlaista muutakin kirjoittelua, piirustelua ja suunnittelua tuli tehtyä halki nuoruusvuosien. Ne kuitenkin jäivät erilaisiin vihkoihin ja A4-arkeille, kun ei silloin mitään helppoja jakamistapoja ollut olemassa.

Sitten työelämään siirryttyä tulivat käyttöön tietokoneet, sähköpostit, ynnä muut sellaiset välineet ja minä tietenkin hyödynsin niitä innokkaasti muissakin kuin työkuvioissa.

Aivan valtaosin olen koko ikäni kirjoittanut niin sanotusti pöytälaatikkoon. Itselleni vain. Tai oikeasti siksi, että kirjoittaminen tarjoaa tavan miettiä kokemuksia ja asioita kunnolla, jäsennellä niitä paremmin kuin vain ohimennen tuumatessa ja tarinoita kertoessa tulee tehtyä.

 

Sukellusharrastus

Sukellusharrastus vei minut vallan mukanaan 1980-luvun alussa ja jossain vaiheessa, satojen typerien pahvilokikirjamerkintöjen jälkeen, siirryin kirjoittamaan kaikki lokini digitaaliseen muotoon. Miettien siihen oman tiedostoformaatin, joka toimisi siitä hetkestä maailman tappiin saakka. Niinkuin on sitten toiminutkin, vaikkei se tappi ole onneksi vielä tullut vastaan. Ja tuon silloin intensiivisen – vieläkin laiskasti jatkuvan – harrastustoiminnan tuloksena minulla on tallessa tuhatkunta sukelluslokia, jotka ovat oikeasti kokonaisia minitarinoita sukellusretkistä. Jokainen hienoja omilla omituisilla tavoillaan. Monet huimia seikkailuja, kun ensimmäisinä opettelimme niinkutsuttua ”tekniikkasukellusta” syvälle hylkyihin, luoliin, kaivoksiin ja muihin outoihin paikkoihin. Noita tarinoita en ole vielä yhtäkään koskaan julkaissut. Harkitsen kyllä, materiaalia riittäisi tällä sektorilla!

 

Lähieräilyn alkumetrit

Jossain vaiheessa lopulta oikein todella löysin luonnossa liikkumisen omimmaksi ”lajikseni” ja lähieräretkeilyyn tuli pikku hiljaa mukaan jokusia kavereitakin. Noista vaiheista kirjoitin joskus tarinan nimeltä Lähieräilyn keskipitkä historia, joka on tämän blogin ensimmäisiä artikkeleita – sattuneesta syystä. Samoin kuin siihen liittyvä Erätulista. Niistä ajoista lähtien ryhdyin kirjoittelemaan kaikenlaisia asiaan liittyviä viestejä ja muita juttuja sähköpostiin, vain kavereille tiedoksi. Ja tietenkin monenlaisten retkien sopimiseksi. Sinne alkoi sitten kertyä myös juttuja erilaisista pienistä retkikokemuksista, ynnä muista.

 

Järjestäytyminen

Järjestäytyminen ja itseään niskasta kiinni ottaminen ei nyt vaan ole helppoa useimmille meistä. Siksi tämän otsikon alla on kappaleita enemmän kuin varmaan missään muualla koko blogissa :).

Jo vuosia aiemmin minä olin päätynyt aivan perinjuurin innostumaan lähilöytöretkeilystä ja tein vaikka minkälaisia tutkimusmatkoja lukemattomissa luontokohteissa asuinpaikkani lähellä ja vähän etäämmälläkin polkupyöräretkillä. Kerran löysin aivan kummallisen, kallioon kaiverretun, suuren aurinkosymbolin, tai jotain sellaista, naapurikunnan, Siuntion, kallionlaelta. Ja kun en mitenkään osannut selvittää sen alkuperää taikka syytä, päätin heittää arvoituksen yhdelle naapurilleni, jonka arvelin verkkolehden toimittajana kenties osaavan paremmin ratkaista salaisuuden. Niin juuri tapahtuikin ja tuon tapahtuman jälkeen hän lähestyi minua vuoden 2014 alkupuolella, kysyen, haluaisinko ryhtyä hänen verkkolehtensä ”retkeilytoimittajaksi”. Asiaa palloteltuamme, tartuin tarjoukseen.

Siitä käynnistyi seuraavanlainen prosessi, jonka siihen ryhdyttyäni ymmärsin aivan erinomaiseksi minulle. Sellaiseksi, joka minun olisi kannattanut tehdä jo aikoja sitten. Keräilin yhteen paikkaan kaikki retkeilyä kosketelleet kirjoitukseni sieltä sun täältä, tietokoneiden eri hakemistoista ja sähköposteista. Kaikkien löytäminen nimenomaan sähköpostien kymmenien tuhansien viestien joukosta jäi väistämättä hyvin vajavaiseksi, koska viestien otsikot olivat ihan mitä tahansa. Hakutoiminnot siis löysivät vain jotain, eikä kaikkia vanhoja maileja kukaan jaksa läpi kahlata. Löytyi mitä löytyi, mutta yhtä ja toista kuitenkin.

Sitten järjestelin noita vanhoja kirjoitelmia ja päässäni olevia ajatuksia, miettien minkälaisella näkökulmalla ja lähestymistavalla voisin lehteen alkaa kirjoituksia laittaa. Minä koin tuon tavattoman hyödylliseksi puntaroinniksi, joka muun muassa sai minut vetämään yhteen monia erilaisia elämäni asioita ja tajuamaan luonnossa liikkumisen merkityksen itselleni. Ajatukset kypsyivät pikkuhiljaa – pääosin lukuisten luontoretkien aikana, kuinka ollakaan – tuottaen lopulta tulokseksi konseptin ja sille jopa nimenkin, lähieräily. Vielä kun sain kaikki olemassa olevat materiaalit ja ajatukset uusista koottua aivan ”insinöörin järjestelmälliseen” taulukkomuotoon, muuttui monenlaisten kokemusten järjestäminen ja päästä ulos saaminen suorastaan helpoksi ja hauskaksi!

3.5.2014 sitten alkoi erätoimittajan urani ja artikkelisarjani nimeltä Lähieräilyä osoitteessa Verkkonummi.fi. Kestäen vain vuoden loppuun, kunnes lehden päätoimittaja päätti laittaa pitkään toimineen lehden hyllylle, varmaankin ainakin osin huonojen talousaikojen aiheuttaman mainoskadon vuoksi. Siellä julkaistut 15+ juttuani löytyvät ainakin vielä toistaiseksi (22.4.2015) verkkolehdestä ja aion kyllä uudelleen julkaista ainakin osan niistä tässä Läherä-bogissa. Uniikilla hakusanalla ”lähieräily” nuo jutut löytyvät aivan hakukoneidenkin kanssa. Tässä joka tapauksessa linkki tuohon Lähieräily-sarjan esittelyyn: http://verkkonummi.fi/kirkkonummi/retkelle/3053-lahierailya-uusi-artikkelisarja-ja-uusi-toimittaja.html

 

Kohti blogia

Tuo järjestäytyminen, kokemuksista kirjoittaminen, sekä lukijoilta saadut mainiot palautteet pistivät minut tietenkin miettimään, mikä olisi paras tapa jatkaa niin kirjoittajan kuin lukijoidenkin kannalta jo hyväksi koettua konseptia. Tässä sitä nyt mennään!

 

–Kari