Karsiminen
Tiivistelmä: Tämä työvaihe tiristää tekijöistään hikeä ehkä enemmän kuin mikään muu, ainakin niillä toimintatavoilla, joita meillä päin harrastetaan.
Siinäpä yksi tämän kesän polttopuutyömaa, ehkä noin karsimisvaiheessa.
Työn makua
Jos leimaaminen on pelkkää fundeeraavaa metsässä oleskelua ja kaataminen komeaa moottorisahan käyttöä, on tuo karsiminen sitten jo viimeistään ihan kunnon työtä. Talvella sitä mieluiten tekee, taikka miksei myös syksyn viileinä kuukausina.
Meikäläisten metsätöissä jotenkin karsimisen kategoriaan lasketaan myös runkojen tai riukujen pätkiminen sopivan mittaisiksi kuljetusta jatkoprosessointia varten. Se mitta, mihin ne tässä vaiheessa pätkitään riippuu totaalisesti rungon tai riu’un halkaisijasta. Jos kyseessä ovat ohuet riu’ut, silloin ne pätkitään yleisimmin noin kahden metrin mittaisiksi. Vähän paksummat metrin pätkiksi ja tosi paksut suoraan noin 30 senttiin. Pelkästään kuljetuksen vaivan minimoimiseksi tietenkin.
Meikäläisten periaatteilla ja toimintatavoilla karsiminen on aikamoinen työsarka. On se sellainen tietenkin jo pelkästään kuusten taikka suurempien koivujen oksistojen ”siivoamisen” kanssa moottorisahaa käyttäen. Mutta kun nuukat harrastelijametsänhoitajat haluavat korjata talteen jopa aikamoisen pienet oksatkin, saa siinä vesuri ja pikkukirves aika monta tuhatta kertaa heilahtaa vaikka yhden päivän harvennusduunin aikana.
Kasa pieniä koivuriukuja karsittuna.
Tikkupeliä
Oksienkin prosessoimiseen polttopuiksi minua ajaa muutama seikka. Ensin se, että mainiota puuta nekin ovat. Ainakin ne teistä, joilla on kokemuksia kuusenoksista polttopuina, tietävät niiden olevan varsinaista ruutia! Kovempaa ja painavampaa puumateriaalia, kuin kuusten rungot konsanaan. Toisekseen minä tykkään siitä, että varastossa on erilaista ja eri kokoista klapia. Pienet klapit tai oksan pätkät ovat oivallisia esimerkiksi hellan nopsaan lämmittämiseen vaikka kahvinkeittoa varten. Samoin minkä tahansa tulipesän ”kiihdytysvaiheessa”. Kolmantena motivaattorina on vielä se, että jonnekin metsään jätettävän oksamassan määrä jää pienemmäksi. Niistä asioista kerron vähän enemmän tämän artikkelisarjan osassa 5.
Nämäkin käkkyräiset koivunoksat prosessoidaan meillä mainioiksi polttopuiksi – on siinä sitten järkeä tai ei.
Koivut
Kuten jo aiemmin kaatamisen kohdalla tuli mainittua, ainakin meidän harvennustyömaillamme koivut ovat mahdottoman pitkiä, hoikkia ja suoria runkoja, joissa on oksia vain aivan latvan tuntumassa. Niinpä niiden karsimisessa ei paljon aikaa ja vaivaa kulu.
Paitsi sitten harvoin, kun kaadetaan joitain oikeasti isoja koivuja. Niiden latvustossa kyllä sitten duunaamista piisaa!
Siinä sitä on työmaata innokkaalle karsijalle!
Kuuset
Kuuset ovat sitten taas aivan toista maata – vaikka juurikin samassa maaperässä kasvavat. Ne ovat pelkkää oksaa noin maan pinnasta latvaan saakka ja vaikkapa vain 10-senttisen rungon kohdalla saa kyllä pärryytellä sielunsa kyllyydestä.
Kuusten kanssa karsimista myös piisaa. Tässä sähkösahalla, kun pihapiirissä ollaan.
Jäkälää vai eikö jäkälää?
Tämmöinenkin merkillinen puntarointi tulkoon tähän karsimisen kohtaan, koska siinäkin se usein eteen tulee, varsinkin koivupuiden kohdalla.
Monesti etenkin koivujen oksat ja rungotkin ovat enemmin tai vähemmin jäkäläkasvuston peittämiä. Niiden sielunelämää kun ryhtyy ajattelemaan, niin ilman kosteudesta heidän on aika paljon riippuvaisia oltava. Vetensä siitä siis otettava.
Meikäläisen kummalliset tuumailut ovat siis aina menneet jotenkin sellaisia ratoja, että jäkälä polttopuiden pinnalla ei voi olla hyvä juttu. Imevät sitten sitä ilman kosteutta yhä vaan siellä puupinoissa, eivätkä kuivu niin hyvin kuin pitäisi. Toki oma insinöörin ja fyysikon ajatteluni on aina kertonut, että kuolevathan nuo penteleet ihan varmasti, kun puut pilkotaan ja kuivataan.
Ja siltikin, minä mieluusti poistan ainakin kaikki suuremmat jäkäläesiintymät polttopuista, jotka omiin klapivarastoihini talletan. Joka on tietenkin aika paljon vaivaa ja aikaa kuluttavaa touhua sekin.
Tämän typeryyden tiimoilta otan mielelläni vastaan kokemuksia ja mielipiteitä muilta klapien kanssa pitkään askarreilleilta henkilöiltä.
Jäkälää piisaa ainakin meillä päin.
15/100
Nämä minun prosenttiarvioni itse kuhunkin vaiheeseen liittyvästä työn määrästä yrittävät siis kertoa hien määrästä. Minun kokemuspiirissäni karsiminen kilpailee aivan kultamitalisijasta, yhdessä rankojen käsipelillä kuljettamisen kanssa, etenkin vähääkään kauempaa. Sekä halkomisen, ainakin pelkän kirveen kanssa.
Näistä kuusen oksista syntyy mitä tiukinta polttopuuta – vähän kun vaan vesuria heilutellaan :-).
Työkalut
Moottorisahalla aivan valtaosa karsimisesta tulee hoidettua jokaisen puun kohdalla, välittömästi kaatamisen jälkeen. Akkukäyttöisiä ketjusahojakin on tässä tullut jo silloin tällöin vilkuiltua, mutteivät niiden tehot ja akun kestot ainakaan vielä sellaisilta näytä, että niiden kanssa viitsisi mihinkään oikeisiin töihin ryhtyä. Ehkä joskus kuitenkin?
Erittäin usein toki käytellään myös vesuria ja pientä kirvestä, siivotessa loppuja oksia pois metsurin huolimattoman työn jäljiltä. Tai siis oikeasti tuollaista karsintatyötä tehdään meillä päin aina vallan mahdottomasti, koska aika pienetkin oksat polttopuiksi korjataan!
Näillä peleillä hoidellaan valtaosa karsintatyöstä, moottorisahausten jälkeen.
–Kari
Lähierä™ 