Purkutavara
Tiivistelmä: Ihmiskuntaa jo pitkään palvellut puutavara on luultavimmin sekä kaikkein taloudellisinta, että vähiten hiilidioksidia elinkaarensa aikana tuottavaa polttopuuta. Sekä mainiota kaikin muinkin tavoin.
Miksi?
No onko se tämmöinen mukamas nyt sitten mitään oikeaa metsästä saunan pesään touhua?
Täysin, ainakin meillä päin maailmaa. Ne ovat hyvin priimaa, katseli niitä sitten miltä kantilta tahansa. Perinjuurisesti ja usein tuhatkertaisesti kuivunutta puuta. Laudanpätkät ovat kokonsa puolesta mitä mainiointa hellapuuta ihan semmoisinaan ja pienemmiksi halkaistuina täydellistä materiaalia minkä tahansa pesän sytytys- ja kiihdytysvaiheessa. Aivan sieltä metsästä niidenkin tie on joskus sahan kautta maailmalle lähtenyt ja tuo materiaali on sitten ihmiskuntaa palvellut jo ties miten pitkään. Hellassa, saunan pesässä, kamiinassa tai pönttöuunissa se tarjoaa meille iloa vielä yhden, viimeisen kerran.
Mitä poltetaan ja mitä ei
Selvennykseksi toki, että vain puhtaan purkutavaran meikäläinenkin polttopuuksi kelpuuttaa. Ei mitään maalattua, kyllästettyä, saati kestopuuta. Yksi poikkeus on minulla tähän sääntöön. Vanhat punamultamaalilla maalatut laudat. Ne ”maalit” tehtiin aikanaan likimain pelkistä luonnonmateriaaleista, jotka eivät polttaessakaan juurikaan saasteita ilmaan tuota. Ihan pikkuisen lyijyä ja kuparia niissä kuitenkin saattaa olla, joten makkaranpaistoon niitä ei kannata käyttää. Mutta etenkin yhdessä luonnon puun kanssa soveltuvat muuten hyvin poltettavaksi. Riemullisesti sattuukin olemaan niin, että meidän vanhan maatalomme pihapiirin rakennuksissa suoritetuista korjaustoimista on kokonaan käsittelemättömän puutavaran lisäksi syntynyt ainoastaan juuri punamullalla käsiteltyä purkumateriaalia.
Viimeinen vaihtoehto
Ei pidä luulla, että meikäläinen kaiken purkutavarankaan polttopuiksi laittaisi. Ehei, vaan monet yhä hyväkuntoiset laudat sekä kakkosneloset putsataan ja taapeloidaan jemmaan ties minkä tulevien rakenteluprojektien materiaaliksi. Vaikkapa lastenlasten leikkimökkiin, portaisiin, laitureihin, ramppeihin, ulkotyövälineiden katokseen. Tai ties vaikka sitä peräti laavun innostuisi joskus rakentelemaan, oiva paikka on jo katsottuna kumminkin.
Niin suuri rakkaus minulla puutavaraa kohtaan on, että monet 50-luvun pikkusahan tuottamat järeät lankut ja parrut menin peräti painepesemään puhtaiksi, ennen taapelointia.
Työmenetelmät
Muutenhan ne huonompikuntoiset laudat, kakkosneloset ja muut vaan laitetaan pätkiksi kuten muutkin puut, sekä mahdollisesti halkaistaan vähän pienemmiksi klapeiksi, riippuen siitä, minkä kokoisia polttopuita kulloinkin tehdä haluaa.
Mutta oikeastaan aina purkutavara täytyy ensin ”siivota”. Siis kiskoa lautoja irti toisistaan ja poistaa niistä naulat, ruuvit, niitit ja mitä niissä nyt milloinkin kiinni sattuu olemaan. Eivät rautanaulat saunan tai hellan pesässä sinänsä mitään pahaa aikaan saa, mutta meilläpäin polttopuiksi menevät purkutavarat siivotaan kertakaikkiaan. Sen vuoksi, että muuten naulojen kanssa tylsyttäisi sahan teriä vähän väliä, eivätkä semmoiset piikikkäät laudanpätkät ole myöskään mukavia käsitellä sen paremmin pinottaessa, kuin sieltä koriin sekä pesään laittaessa.
10/100
Näinkin suuren prosenttiosuuden näille askareille annan. Koska taakse jääneinä kahtena vuotena meillä on maatalon piirissä ollut isoja rakennusten remontointeja, joista monenlaista purkutavaraa on piisannut. Samoin vanhan, pienen sahalaitoksen kaikki materiaalit. Tulevaisuudessa nämä hiipuvat, mutta tuskin koskaan kokonaan häviävät.
Työkalut
Prosessoinnin loppuvaihe on siis ihan samaa, kuin muidenkin polttopuiden kanssa. Sahat ja kirveet on jo esitelty, ei niistä sen enempää.
Mutta siinä siivousvaiheessa ykköstyökalut ovat sitten vasara ja sorkkarauta. Taas kerran on mukava ylpeänä todeta, että vaimoni on aivan haka myös noissa hommissa, eikä niitäkään karsasta. Koska tietää yhtälailla, miten mainiota ja taloudellista polttopuuta niistä aikaan saadaan.
–Kari
Lähierä™ 