Papanuuksien ihmemaa

Tiivistelmä: Lyhyen pakinan muodossa hämmästelyä siitä, miten huikeita polkuverkostoja villit eläimet Suomen luontoon talvisaikaan tekevät.

Havaintoja monilta retkiltä ja ainakin Timmermossen-suon itäpuolella 14.4.2011.

Kaikki me Suomenmaamme metsissä eri vuodenaikoina kulkevat tiedämme, että talvisaikaan pääsee havainnoimaan eläinten elämän jälkiä aivan valtavasti paremmin, kuin niin sanottuina sulan kelin aikoina. Tietenkin. Lumeen jää jälkiä ainakin tuhatkertaisesti selvemmin, kuin kesäiseen metsän pohjaan.

Minä olen myös katsellut eläinten jälkiä suurella innolla halki pitkän retkeilyurani ja koettanut pikkuhiljaa opetella erilaisia jälkiä tunnistamaankin. Tästä lajista minun tähänastisen oppimiseni paras summeeraus on, että ”parasta on olla olematta ihan varma”. Sillä jälkien tulkinta juuri oikein on  aivan MAHDOTTOMAN paljon vaikeampaa, kuin kukaan amatööri kuvitella voi! Mieleni tekisi referoida tähän yhden Suomen parhaan jälkiekspertin tarinaa suden jälkien seuraamisesta eksperttiryhmän toimesta, mutta se ei vaan mahtuisi tämän minipakinan raameihin.

Eläinten jälkien tarkkailu on selvintä talvella aina uuden lumen satamisen jälkeen, jolloin tuoreet jäljet näkyvät selvinä, eikä niitä ole liikaa sotkemassa toisiaan. Silloin kun lunta on maastoissa paljon, melkein kaikki eläimet ryhtyvät kulkemaan toisten tekemissä jäljissä, koska umpihangessa kulkeminen on mahdottoman raskasta, eikä luonnon eläimillä ole koskaan varaa energian tuhlaamiseen. Poikkeuksena näyttävät olevan metsäjänikset ja rusakot, jotka eivät poluista piittaa. Eläinten polkuja alkaa joka tapauksessa aina kunnon lumitalvina muodostua.

Ja sitten kevään korvilla on metsissä varsinaisia polkuverkostoja, erityisesti sellaisilla alueilla, missä villit eläimet hyvin viihtyvät.

Minä olen useinkin päätynyt ihmettelemään niitä liikenteiden määriä, joita ainakin eteläisen Suomen metsissä talvisaikaan tapahtuu. Pari kertaa olen Kirkkonummen metsämailla osunut katselemaan aivan uskomattomia liikenneväylien verkostoja! On polkuja, pikkuteitä, kantateitä, valtateitä ja suoranaisia moottoriteitäkin. Kaikki selkeästi mustilla papanavanoilla merkittyinä. Joskus peräti niin, että kevään sulattamassa maastossa risteilee näitä papanoilla katettuja jäätyneitä kulkuväyliä, vaikka muu ympäristö alkaa jo vihertää!

–Kari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s