Kelppien sylissä

Tiivistelmä: Tarina yhdestä ulkoilukokemuksesta ison valtameren reunalla ja sen pinnan alla. Tällä kertaa Kalifornian Montereyn hienoilla rannoilla.

Tyynen meren ranta tässä nimensä mukaisena.

Tapahtui 28.5.1999

Vetenalaiset vehkeet ja tarinat

Silloin tällöin minä muistan tänne luonnon piirissä saamistani lukemattomista kokemuksista kertovien tarinoiden laariin myös jonkun niistä, jotka ovat tapahtuneet pitkän sukellusurani piirissä. Koska luontokokemuksia nekin ovat, mitä suurimmassa määrin. Silloin sukeltamiseni aktiivisina vuosikymmeninä minä päädyin tavanomaisten sukelluslokien sijasta kirjoittamaan jokaisen sukellusretkeni ja sukellukseni kokemukset pienen tarinan muotoon. Niiden noin tuhannen tarinan joukosta niitä tänne aina joskus poimin.

Näiden sukellustarinoiden poimimisessa tavallisesti käyttämäni ”tikanheittomenetelmän” sijasta juuri tämä nousi silmiini seuraavasti. Skannasin joskus taannoin jostain laatikon pohjalta esiin tulleet kolme negatiivifilmiä. Yhdessä niistä oli kivoja pintakuvia Kalifornian Montereyn rannoilta. Niinpä käytin hyvänlaisesti aikaa juuri sen sukellustarinan löytämiseen, jonka piiriin nuo valokuvat liittyvät. Etsittävää oli koko paljon, koska juuri sillä reunalla maailmaa aikanaan asuessa ja eläessä noilla superhienoilla paikoilla tuli toisenkin kerran käytyä 😊.

Sikäläiset rakkolevät muodostavat aika värikästä koristusta hiekkarannoille.

Karin sukelluslokin #428 dataosa

#428    28.05.1999      USA, Monterey, Coral Street (Chase Reef)

Type:  EAN#131 – Uuden paikan ja eliöstön katselua (EAN36)

Gear:  TX100 1/2, Beuchat, Aquion, 10.7/200, 15.8kg, Aladin

Weather:  Harmaa pilvinen, maininkeja, t= +14 C

Down/Surf:   11:19 – 12:17

Depth/Time:  10.5m / 50 min

Visib/Temp:    10m / 10 C

Air:          (200 – 65) * 10.7 = 1444 ltr (EAN36)

Buddy:       Han Solo

Hours tot:   248h51  (EAN 88h51)

Sukelluksen profiili

Sukelluksen syvyysprofiili Aladin Air X sukellustietokoneen tuottamana.

Pintaelämää

Aamulla oli normaaliaskareiden lisäksi ohjelmassa kuivapuvun ja videokotelon huolto.  Suihkusta huolimatta Sonyn kotelossa oli hienoa hiekkaa joka paikassa ja se vaati tosi huolellisen puhdistuksen.  Puoli kymmeneltä menin sukellusliike Aquariukseen, missä sain samat pullot uudelleen täyteen EAN36:tta.  Sen jälkeen lähdin ajelemaan pitkin Montereyn niemenkärkeä kiertelevää Scenic Roadia, pysähdellen monissa paikoissa katselemaan josko niistä voisi mennä veteen.  Useampiakin löysin, mutta koska olin menossa sukeltamaan ihan yksin, valitsin kaikkein suojaisimman näköisen poukaman.  Montereyn kartasta päätellen kyseinen vesialue on nimeltään Coral Street (ja ulompana Chase Reef).  Parkkipaikalla oli paljon väkeä ja syykin selvisi pian.  Siihen tuli joku Rescue Team pelastamaan kalliolta sinne väsähtänyt pieni merileijona.  Minä filmasin myös vähän tuota, ennenkuin varustauduin.  Kameraa en uskaltanut ottaa mukaan, lähinnä kivikkoisen veteenmenopaikan vuoksi.  Meno sujui sitten helposti, räpylät jalkaan kivellä istuen ja sukeltamaan.

Osa varusteista valmiina kallioisen rannan reunalla. Kamera ei lähtenyt mukaan juuri tälle sukellukselle.

Kokemukset pinnan alla

Matalassa 2-3m vedessä oli tosi kova vellonta, mutta mitään virtauksia en onneksi havainnut.  Edestakaisin vaan mentiin välillä useita metrejä kerrallaan.  Jo tuossa matalassa oli tavattoman hienon näköistä, pitkää vihreää ruohoa, hiukan katajan näköisiä nättejä vesikasveja, ynnä muuta.  Ne kaikki huojuivat ja lepattivat kauniisti virtausten mukana.  Harmitti jo ettei ollut kameraa!  Poljin eteenpäin epämääräisen suuntavaiston varassa.  Kun syvempää vettä ei tullut vaan päinvastoin alkoi yhä madaltua, nousin pintaan katsomaan.  Olinkin ajautunut liikaa oikealle, kivikkoon poukaman toisella reunalla.  Uudella suunnalla taas ulospäin, kohti kelppimetsiä.  Heti alas mennessä hurahti yksi merileijona ohitseni minua ihmetellen.

Merileijona käy vilkaisemassa sukeltajaa kelppimetsän sokkelossa. Kuva: Pekka Tuuri.

Matkalla oli rotkelmia, kuruja, kiviä ja ties mimmoisia pohjan muotoja.  Hienon näköisiä mestoja, mutta suoraan ei päässyt mihinkään ja suuntavaisto hävisi myös alta aikayksikön.  Pohja alkoi kuitenkin hiukan syventyä ja pian oli vettä pään päällä ensin 6 ja sitten 10 metriä.  Näkyvyys oli jo matalassa ollut ihan OK, 4-5 metriä, ja parani huomaamatta koko ajan.  Siellä 10 metrissä oli aivan satumaisen hienoja paikkoja, valkoisia hiekka-alueita, joiden ympärillä kasvoi upeita ruskoleväpuita ja muita kasveja!  Näkyvyys oli varmasti yli 10 metrin luokkaa.  Kaartelin ja ihastelin siellä monia minuutteja, katsellen kyllä koko ajan kelloa ja jäljellä olevaa ilma-aikaa, koska edessä oli vielä pitkä paluumatka.  Vähän alle 30 minuutin katsoin sitten korkean kelpin, jota pitkin nousin hitaasti pintaan katsomaan missä oltiin.  Kamalan kaukana rannasta!  Otin suuntiman mieleeni ja lähdin sukeltamaan takaisin päin.  5-6 min jälkeen nousin uudelleen pintaan tarkistamaan, huomaten että olin jotenkin kaartanut oikealle ja ihan yhtä kaukana rannasta!  Päätin sitten uida pinnassa jonkin aikaa ja niin poljin nelisen minuuttia, kunnes levät tihentyivät.  Sitten sukeltaen 2-4 metrissä välivedessä, aina välillä kurkaten pinnalla suuntaa.  Näin matka eteni ja ranta läheni, mutta poljettavaa kyllä riitti.  Pinnan alla suuntavaistoni vedätti minua koko ajan voimakkaasti oikealle?  Pitää ostaa kompassi!  Noin tunnin päästä lähdöstä olin takaisin veteentulopaikassani.

Siinä taas varusteita kuivumassa ajoneuvon konepellillä yhden sukelluksen jälkeen.

Rauhallista kamojen riisumista kalliolle kuivumaan.  Sain myös odotella jonkun aikaa ennenkuin paikalle tuli pariskunta mustalla Dodge Durangolla ja pääsin ulos puvustani.  Sitten rauhallinen cruisailu omalla valkoisella Durangolla Montereyn Mc Donaldsiin lounaalle.  Olipa muuten TOSI hieno dyykki!  Tuonne pitää mennä uudelleen kameran kanssa.

–Kari