Tiivistelmä: Anteeksipyyntö lukijakunnalle blogin heitteille jättämisestä. Sekä taustoja siitä, miten tärkeitä luonnon tarjoamat henkiset antimet allekirjoittaneelle ovat, kuten myös kokemusten ja kiinnostuksen kipinöiden jakaminen kanssakulkijoille.
Kirjailtu maalla Pusulassa keskiviikkona 20. syyskuuta.
Pitkä tauko
Uskon ja pelkään monen lukijani jo pitkään ihmetelleen, mitä Lähierä-blogille on oikein tapahtunut, kun uusia artikkeleita, tarinoita ja pakinoita ei ole näkynyt enää kuukausiin. Mahdolliset ihmettelyt ovat todellakin aiheellisia, sillä edellisen artikkelin julkaisin tosiaan täällä noin heinäkuun puolivälissä.
Selityksiä moiseen saamattomuuteen minulla kyllä riittää. Laitettakoon sen listan alkuun nyt vaikka seuraavat. Kesä, matkat, retket, isäpapan muutto, syntymäpäivät, ystävien vierailut ja maatalon lukemattomat rakennus- ja renovointiprojektit. Metsästyskauteen valmistautuminen ja sen alkaminenkin ehtivät vielä tähän väliin täydennykseksi kaatua.
Kyse on elämäntehtävästä
Unohtamaan en ole tätä rintamaa silti päässyt, sillä kyse on minulle niin merkittävistä asioista, että joku syyllisyyden ja ahdistuksen taakka on vähän väliä tekemättömyydestäni muistuttanut. Hienojen paikkojen, retkien ja kokemusten ylös kirjaamisen ja jalostamisen mahdollisimman mukavasti nautittaviksi tarinoiksi koen suorastaan merkittäväksi osaksi elämäntehtävääni, sen jälkeen kun tälle tielle lähdin. Missiona jakaa kanssakulkijoilleni mahdollisimman paljon ja laajalla skaalalla hienoja kokemuksia luonnon piireistä. Kipinöitä kiinnostua ties millaisista aspekteista, jotka siitä eteenpäin tuottavat kummallisen paljon iloa itse kunkin elämään! Minulla on meneillään takaisinmaksun aika. Vastineeksi niistä kertakaikkiaan lukemattomista ilon ja onnen hetkistä, joista olen itse saanut nauttia aivan pikkunassikasta lähtien.
Niille, jotka mahdollisesti haluavat lukea lisää meikäläisen monitahoisesta luontosuhteesta, sekä kirjoittamisen rooleista siinä, laitan linkin yhteen artikkeliin tämän blogini perustamisen ajoilta. Se kuuluu sellaisiin taustamateriaaleihin, joita itse kutsun ”Lähierä-blogin perustuslaillisiksi asiakirjoiksi” ja jotka olen kerännyt blogin etusivun yläreunaan. Tämän nimi on Tuplakymppi.
Kokemustenjakamiskone polkaistaan täten käyntiin taas
Tästä hetkestä eteenpäin minä uskon taas pääseväni jonkunlaiseen normaaliin kuukausirytmiin blogini kanssa ja tuovani tänne mitä erilaisimpia luontoon tavoilla ja toisilla liittyviä artikkeleita, tarinoita ja pakinoita suhteellisen säännöllisellä tahdilla. Minulla on ikuinen runsaudenpula aiheista, joista haluan kirjoittaa ja monista sellaisistakin, jotka kertakaikkiaan pitäisi tehdä. Asioiden käsitteleminen, puntaroiminen ja hiominen minun tavallani kirjoittamalla vaan ottaa aina aikaa. Joko kohtalaisesti tai paljon. Mutta ne ajat vaan kannattaa jostain löytää!
Kuulumisiin tällä kanavalla!
–Kari
Lähierä™ 