Lintuperspektiivi

 

Tiivistelmä: Kirjoittajan pääsy sisään nelikopterien maailmaan. Ja sitä kautta ulos, katselemaan maisemia myös linnun silmin!

Ilmojen halki käy kameran tie ….

Retkiä: 24.8.2017, 6.6.2017 ja monia muita.

 

Omat rajat

Minä olen omilla tavoillani ja mukavien sattumien kautta päässyt jonkun verran lähempääkin seurailemaan näiden niin kutsuttujen nelikopterien (Drone) alkutaipaleita Suomen taivailla ja sittemmin teknologian, suorituskyvyn ja suosion suoranaista räjähtämistä. Itse en ole koskaan tuohon harrastukseen mukaan mennyt, vaikka tietenkin se on alusta asti houkutellut tällaista teknologian kanssa lapsesta asti tekemisissä ollutta hiipparia. Niin kuin kiinnostaa jo miljoonia nykyään. Syynä on yksinkertaisesti vain se, etten ehdi. Jos noidenkin kanssa ryhtyisin touhuamaan, sehän veisi mennessään ja sen seurauksena täytyisi ottaa aikaa pois jostain muualta. Mutta kun ei halua, ne kaikki muut jäljellä olevat ovat NIIN tärkeitä ja mielenkiintoisia!

Ensi kosketus Hietsulla

Ensimmäiset kivat lähikontaktini tähän lajiin tapahtuivat joskus vuosina 2010-2011, kun yksi silloisen työryhmäni monilahjakkaista kavereista sattui olemaan mukana myös lyhytfilmejä tuottavassa yrityksessä, joka edelläkävijänä Suomessa itse kokosi ja käytti sähkövoimalla toimivia minikoptereita aivan uudenlaisten kuvakulmien ja filmien aikaansaamiseen. Ikuisesti mieleeni on palanut sellainen tilanne, missä Ossi pyysi minut mukaansa Helsingin Hietalahden (Hietsu) uimarannalle 30.6.2010 töistä lähtiessämme. Siellä kaverit olivat testailemassa Saksasta ostamaansa ja vasta jokunen päivä aiemmin lentokuntoon saamaansa kopteria. Se oli peräti kahdeksanroottorinen ja aikamoisen kookas laite, jota veijarit jo ohjailivat korkealla taivaalla meidän paikalle saapuessamme. Ohjasivat sen sitten alemmas merenlahden yltä leijumaan aivan rannalla seisoskelevan nuorisoryhmän silmien tasalle, vain muutaman metrin päähän heistä. Moinen aiheutti mitä melkoisimman huomion ja kohinan koko rannalla. Eikä todellakaan ihme, sillä silloin ilmassa roikkuva vekotin, josta suuri kameran linssi tuijotti kohti, oli täysin ennen kuulumatonta – tai ainakin näkemätöntä – kaikille!

Melkoisia vimpaimia olivat tosiharrastajien kopterit silloin ennen.

Toinen tuleminen

Toinen pääsemiseni lähelle ja oikeasti jo vähän mukaankin tähän maailmaan tapahtui paljon myöhemmin ja aikalailla sattumien kaupalla sekin. Muistaakseni netin Youtube-palvelussa törmäsin yhteen upeaan ilmasta kuvattuun videonpätkään itselleni rakkailta Meikonjärven rannoilta ja sen tekijäksi paljastui vanha työkaverini ja nykyinen naapurinikin Sepi. Eipä sitten mennyt aikaakaan, kun jo alkoi nupissa heräillä ajatuksia. Voisikohan sitä peräti saada tuota lintuperspektiiviä käyttöön johonkin meikäläisen luontojuttuihinkin? Ja kun Sepi tuntui olevan ainakin vähän kiinnostunut ajatuksesta, siitä se sitten lähti. Ei ihan lapasesta, ainakaan vielä, mutta mielenkiintoisilla taipaleilla jo ollaan.

Kuusi vuotta myöhemmin lennettiin jo vallan toisenlaisilla laitteilla.

Linnun silmät avautuvat!

Sähköpostin kautta sparrailimme keskenämme erilaisia potentiaalisimpia luontokohteita, missä tuollainen lintuperspektiivi voisi tuoda hyödyllisimmin uusia näkökulmia paikkoihin ja maisemiin. Ensimmäisiksi sellaisiksi valikoituivat sitten Kirkkonummen joet, joista minä olin jo pitkän aikaa ollut rakentelemassa kokonaista pientä artikkelisarjaa blogiini otsikon ”Kaksoisvirran maa” alla. Syyskesällä ja syksyllä 2016 sitten teimme yhdessä pari kolme iltakeikkaa erilaisille Eestinkylänjoen ja Myllykylänjoen reunoille.

Niistä saatiin jo heti alkuunkin aika kivoja ja erilaisia otoksia. Siis erilaisia siihen, mitä me ihmiset normaalisti pääsemme näkemään. Siihen liittyy tällainenkin hauska asia. Se, miltä luonto näyttää tuolta muutamien kymmenien metrien korkeudesta, eroaakin aika paljon siitä, mitä aivot olettavat näkevänsä. Nämä oletuksethan perustuvat tietenkin kaikkiin niihin näkymiin, mitä olemme päässeet elämämme aikana katselemaan korkeilta paikoilta. Kallioiden reunoilta, näkötorneista ja vaikka puiden latvoista. Ne perspektiivit ovat kuitenkin voimakkaasti sivulta katselevia. Suoraan alaspäin esimerkiksi kuuset, männyt ja monet muutkin puut sekä pensaat näyttäytyvät huiman erilaisen kauniilta. Muun muassa kevätkesän uusien kasvustojen vehreys suorastaan kirkuu silmiin! Tämä ilmiö ei tule esiin satelliittikuvissa, joiden tarkkuus ei ole sellaisella tasolla, ainakaan vielä.

Kevätkesän oudon näköistä ”mosaikkihehkua” Myllykylän pelloilla linnun vinkkelistä.

Niinpä on luultavasti vielä aika paljon opeteltavaa siinä, millaisista paikoista ja minkälaisilla katselukulmilla sekä korkeuksilla ilmakuvia kannattaisi ottaa, tuomaan esiin luontoa ja sen kauneutta uusilla tavoilla. Ihan oikeasti oppimaan sitä lintuperspektiiviä! Onko vähän kiehtovaa, mitä?

Kolmas kierros ja kopteri

Talvikausi jäi näissä asioissa väliin ainakin sen vuoksi, että minä ja vaimoni vietimme sen kokonaisuudessaan eteläisen Englannin kylissä, poluilla ja nummilla. Mutta kevätkesästä 2017 pääsimme sitten taas jatkamaan yhdessä Sepin kanssa. Sillä välillä hän oli hankkinut itselleen taas uuden ja paremman kopterin ja minulle rakentui asiasta tietenkin mielikuva yhä vaan suuremmasta ja mahtavammasta lentovälineestä! En tiedä olinko peräti hiukan pettynyt sitten, kun sen uuden laitteen ekan kerran näin, mutta hämmästynyt ainakin. Sillä mennessämme ensimmäiseen potentiaaliseen kuvauspaikkaan, huomasin Sepin nappaavan selkäänsä ainoastaan tavallisen pienen päiväreppunsa. Ajattelin siis meidän menevän nyt ensin pienelle tiedusteluretkelle ja sen tuloksista riippuen palaavan sitten noutamaan varsinaisen kaluston paikalle.

Hyvin moderni vuosimallin 2017 nelikopteri palaamassa valokuvausmissioltaan.

Mutta Sepihän vaan sitten poimi sieltä repustaan noin litran maitotölkin kokoisen paketin, joka siitä aukeni nelikopteriksi! Silti kuulemma sen kaikki ominaisuudet ovat taas paljon paremmat kuin edellisen suurikokoisemman vimpaimen, mukaan lukien kamera (UHD), linssisysteemi, lentoautomatiikka, turvaominaisuudet, kauko-ohjaus (Wifi, GPS, 4G) ja jopa kantosäde sekä lentoaika. Puhumattakaan siitä, että tuo on tosi helppo kuljettaa mukanaan aivan minne tahansa! Herranjestas miten kehitys kehittyykään  näillä rintamilla!

Samainen lentolaite melkein paketissa lentäjän kädessä.

Eteenpäin

Eikä näissä kuvioissa tosiaankaan mennä kuin mummo lumessa, vaan mahdollisimman toisin, ilmojen teillä! Tosin mistä sitä tietää, vaikka joskus tulevina mahdollisina talvina jossain rämmittäisiinkin kopteri selässä. Tästä yhteiset projektimme joka tapauksessa toivottavasti yhä jatkuvat. Meikäläisen ollessa valtavan tyytyväinen siitä, että on sekä päässyt näin melkeinpä sisään tuohonkin harrastusalueeseen, että varsinkin saanut tuollaisen lintuperspektiivinkin osaksi ainakin joitakin luonnon tutkimisen ja niistä kertomisen löytöretkiä!

–Kari

PS. Kun asiasta kyseltiin, laitan tähän artikkelin loppuun vielä tiedot noista kahdesta (jälkimmäisestä) kuvissa esiintyneistä lennokeista.  Ensimmäinen on ”DJI Phantom 2 Vision+” ja toinen ”DJI Mavic Pro”.

 

Kaikilla helikoptereilla täytyy tietysti olla asianmukainen kenttä turvalliseen toimintaan.