Miksi kirjoitan? Miksi pidän blogia?
Tiivistelmä: Tässä ovat ylös kirjoitettuina yhden luontolöytöretkeilijän, eräinsinöörin, oppaan ja blogin pitäjän ”kymmenen käskyä”. Sellaiset, jotka olisi kannattanut ymmärtää paremmin jo paljon aikaisemmin. Mutta hirmu hyvä näinkin!
Tämä dokumentti on aloitettu vapunpäivän iltana 1.5.2017. Mutta asiat ja niiden linkkautumiset toisiinsa ovat kypsyneet mielen syövereissä jo pitkän, pitkän aikaa sitä ennen. Osin ehkä koko elämän ajan?
Valokuvista
Tämän artikkelin jokaisen kappaleen jäljessä olevat valokuvat eivät mitenkään yritä liittyä itse otsikoiden aiheisiin, sen tarkemmin kuin olemalla meikäläisen ottamia kuvia sieltä luonnosta, juuri menneeltä kesältä ja nyt kuluvalta syyskaudelta. Ne ovat lisäksi tarkoituksellisesti kuvia, jotka näyttävät luontoa sellaisena, kuin minä olen sen kokenut. Ei yrittäen löytää jotain mahdollisimman erikoista ja dramaattista, jollaisia kuvia yleisesti pyritään sekä ottamaan, että esiin tuomaan. Vaan minä koetan saada edes vähän talteen kaikkea sitä hienoa, jota aivan joka puolella ympärilläni koko ajan on! Kauneutta ja niitä draamankin elementtejä niihin toki usein sisältyy, ainakin jos aivot haluavat niitä havaita.
Paita ja peppu
Mistään käskyistähän tässä ei todellakaan ole kyse, vaan aikamoisesta erilaisten syiden ja motivaatioiden kokonaisuudesta, jotka minun kohdallani kaikki sopivat yhteen kuin paita ja peppu. Tai siis kaksikymmentä paitaa ja yksi peppu. Ne muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jossa kaikki osat tukevat toisiaan. Ja erityisesti sitä ahteria, joka on näin lopulta päätynyt tilanteeseen, missä hänen universuminsa monet miellyttävät asiat loksahtavat ihanasti kohdilleen :-).
Eka kymppi
Tässä käsitellään siis asioita, jotka LIITTYVÄT luonnossa kulkemiseen ja muihin sen kaltaisiin harrastuksiin nimenomaan kirjoittamisen ja kommunikaation rintamilla. Se itse ydinasiakin sisältää sitten ainakin minun kohdallani juuri noin kymmenkunta kokonaista tekemisten aluetta ja harrastusta, jotka ovat olleet pitkään ja tärkeinä elämän osina. Niiden liitoskohdan toisiinsa ja minuun olen pikkuhiljaa ymmärtänyt olevan luonnon, maapallon ja maailmankaikkeuden kohdilla. Hyvin tarkasti fokusoituna siis.
Tuollaisia alueita ovat ainakin: Retkeily, Maastopyöräily, Sukeltaminen, Valokuvaus, Suksiminen, Askartelu, Fysiikka, Kemia, Tähtitiede ja Kosmologia. Miksei vielä Jousiammuntakin, koska ainakin minun tavoillani siinäkin ollaan aina luonnon keskellä. Ja ihan ulkona, kuten minä niin kovin usein muutenkin olen. Ei hymiötä tähän.
Joka tapauksessa koen nykyään olevani yksi onnenpekka, jonka elämän monet asiat tuntuvat puhaltavan samaan merkitykselliseen suuntaan! Kaksi täyttä kymppiä, ajatelkaahan. Ja jos lasketaan mukaan nuo jouset ja nuoletkin, niin tulihan vielä venttipelikin voitettua siinä sivussa J.
Mutta avataanpa nyt tämän artikkelin varsinainen asiakokonaisuus, eli se kirjoittamisen ja kommunikaation puoli. Se toka kymppi.
Kirjoitustaito
Tykkään kirjoittaa. Olen aina tykännyt. Yhtä paljon, kuin lukea. Kieli ja kirjoittaminen ovat minun ymmärrykseni mukaan ihmiskunnan todellisimmat tavat tallentaa asioita. Yhä vieläkin. Kuvat ja videot toki jyräävät nykyään jo valtaosassa maailman monenlaisia medioita, some-universumista puhumattakaan. Ja niitä ihmiset mieluiten kuluttavat – sekä myös tuottavat. Tietenkin, koska se on helppoa ja hauskaa. Kuitenkin on hyvä huomata, että monien asioiden tallettamisessa ja ilmaisemisessa nuo tavat ovat onnettomia.
Kirjoittaminen on ajattelun väline ja sen tärkein ilmenemismuoto! Kirjoitustaidon syntymisen jälkeen tieteet ja tieto lähtivät kehittymään kiihtyvällä vauhdilla. Niistä ajoista alkaen likimain kaikki ihmiskunnan tieto on syntynyt, tallentunut ja kasvanut nimenomaan kirjallisesti. On toki olemassa muitakin ajattelun ilmaisemisen tapoja, kuten monenlaiset taiteet. Mutta niiden tallentamat asiat ovat totaalisen tulkinnanvaraisia, eivätkä tietoa.
Suomen kieli
Kieli kiehtoo minua. Sen monenlaiset kerrokset ja tavat ilmaista asioita. Monesti rivien väleissäkin. Sen aivan lukemattomat hienot termit, sanonnat ja sananlaskut, joihin on usein tiivistetty paljon totuutta elämisestä. Ja joita riittää kaikista kielen historian jaksoista, kuten myös eri seuduista ja murteista. Olen sekä lukenut että kirjoittanut paljon myös Englannin kielellä yli neljän vuosikymmenen ajan ja sen huikeat skaalat sekä syvyydet värisyttävät minua. Siltikin minulle ainoastaan äidinkieleni, Suomen kieli, aukenee syvimmin edellä kuvaamillani tavoilla.
Asiat pakettiin
Kirjoittaminen on minulle paras tapa miettiä asioita, pystyä selvittämään niitä ja päätymään niiden kanssa sellaisiin paketteihin, joihin voin itse olla tyytyväinen. Jalostamaan niitä. Joskus moinen tapahtuu jopa heti, kirjoitellen jotain valmiiksi asti aivan samana päivänä. Usein se tapahtuu päivien tai viikkojen kuluessa, toisinaan vasta vuosien kypsyttelyn, lisäilyjen, korjailujen ja redusointien jälkeen. Blogin pitäminen tuo tähän itselleni erittäin tärkeään ja hyödylliseen asiaan paljon lisää. Tarkoitusta ja suunnitelmallisuutta, joiden ansiosta useampi paketti kehittyy valmiiksi saakka. Ehkä jopa jonkunlaista painettakin joskus. Vaikka se tuleekin vain omien korvien välistä, koska yhden miehen blogissa kaikki on kuitenkin omissa käsissä.
Kokemukset talteen
Minulla on paljon kokemusta ulkoilun ja retkeilyn piiristä, kertyneenä noin puolen vuosisadan ajalta. Myös suuret määrät erilaisia tapahtumia ja tarinanpoikasia lukemattomista seikkailuista. Tämä on hieno tapa saada niitä kerättyä ja talteen. Ainakin itselleni. Laajalta aikaskaalalta, omista pojanvintiön seikkailuistani nykyisiin retkiin. Myös melko leveältä spektriltä meikäläisen kokemuskarttaa. Sen vuoksi en suhtaudu kirjoittamiini artikkeleihin niin, että ne olisivat vain ajan ja sosiaalisen median virrassa kulkevia pikajuttuja, jotka ovat relevantteja ja ehkä kiinnostaviakin vain hetken. Yritän aina ihan oikeasti satsata kuhunkin juttuun niin, että se on ainakin itselleni hyvä paketti, jonka sisältö voisi parhaimmillaan antaa jotain luettuna myös vuosien kuluttua.
Mielen ja kehon terveyttä
Ulkona luonnossa kulkeminen on koko ikäni antanut minulle valtavasti. Purkanut stressiä, selventänyt ajatukset, saanut liikkumaan, pitänyt yllä terveyttä ja jonkunlaista kuntoakin joskus. Saan suurta tyydytystä siitä, jos pystyn tuomaan tätä meille jokaiselle aivan vieressä olevaa ihmelääkettä muidenkin ihmisten tietoon. Mieluiten ihan kaikkien ihmisten tietoon! Ja kenties tarjoamaan siihen jopa innostuksen kipinöitä.
Ihmelääkkeen jakaminen
Oma liikkumiseni on löytöretkeilyä, jossa mielenkiinnon akseleita on aivan mahdottomasti. Maaston muotojen, maisemien, ekotyyppien, geologian, historian, kasviston, eläimistön, säiden, taivaiden, varusteiden, tekniikan ja lukemattomien kymmenien muiden kiinnostavien asioiden tiimoilla. Olen täysin varma, että tällaisesta skaalasta joka ainoa ihminen voi löytää itselleen mielenkiinnon kohteita ja päästä johonkin sellaiseen positiivisten luontokokemusten jatkuvaan kierteeseen, mistä minä olen aina saanut herkutella. Niistä haluaisin myös mahdollisimman monien muiden pallon tallaajien päätyvän nauttimaan.
Juuri näinä vuosina rakentamani oman elämäni seuraavan kaaren missioksi olen ottanut takaisinmaksun! Haluan tehdä kaikkeni sen eteen, että pystyisin avaamaan mahdollisimman monelle kanssakulkijalleni jotain kanavia saada hienoja kokemuksia, terveyttä ja virtaa elämäänsä luonnosta. Näkemään ainakin joitain niistä sadoista erilaisista tavoista, joilla noita ihmelääkkeitä pääsee nauttimaan joka paikassa. Lähellä. Aina.
Lukijat motivoivat
Nykyään jo kohtalaiset artikkelien lukijoiden määrät motivoivat minua. Jutuissa lienee ainakin jotain kiinnostavaa ja/tai ne ovat sen verran kelvollisesti kirjoitettuja, että jopa jatkuvia lukijoita ja seuraajiakin löytyy. Sekä kommentteja ja palautetta. Se innostaa jatkamaan ja parantamaan! Koska ainakin vaikuttaa siltä, että jotain saisi muille annettua.
Maailmankatsomus
Vaikka artikkelit kertovat pääsääntöisesti retkistä ja niiden kohteista, paikoista, varusteista sekä taidoista, niihin tallentuu väkisin hyvin paljon myös omia näkökulmia ja suorastaan maailmankatsomusta. Koen hienoksi saadessani talletettua sitäkin ”kirjoihin ja kansiin” näiden laajan spektrin löytöretkeilyjuttujen kautta. Niihin tallennan siis pikkuhiljaa myös osan itseäni. Aika suurenkin osan, koska sellainen osa on luonnolla minun elämässäni aina ollut. Ja on nykyään yhä vielä enemmin, jos mahdollista.
Verkostoituminen
Tätä en ollut osannut etukäteen ollenkaan ajatella. Mutta niin vaan on käynyt ja koko ajan lisää käymässä, että blogin pitämisen kautta syntyy linkkejä mielenkiintoisiin ihmisiin, joiden kiinnostusten alueet ovat näillä samoilla hehtaareilla, sattumoisin. Ajatus- ja kokemusmaailmat kuitenkin aivan omanlaisensa, juuri niin kuin itse ajattelevilla ihmisillä aina on. Useitakin mainioita suoranaisia ”sähköpostisuhteita” minulla on jo näiltä tiimoilta, tuoden koko ajan upeaa lisää omaan kokemus- ja ymmärryspiiriini! Seuraavan kohdan opasura lisää yhä tätä verkostoitumista mahtavasti!
Tarinan kerronta
Tämän otsikon alle lasken nyt ainakin luennot, koulutuksen ja opastuksen. Ensimmäiset kaksi ovat aina olleet minun mukavuusalueitani. Liekö syy vai seuraus, että työurallekin on siunaantunut hyvin paljon esitysten tekemisiä ja pitämisiä, sekä joitain kurssien vetämisiäkin. Joka tapauksessa nämä vanhat rakkaudet pyrkivät pintaan myös täällä luontokokemusten rintamilla. Ja vasta hyvän matkaa blogin pidon aloittamisen jälkeen huomasin, miten se hienosti auttaa näissäkin. Tärkeimmin niin, että saan monet asiakokonaisuudet valmiiksi. Paketeiksi, joista ei nyt välttämättä voi aivan sellaisinaan esityksiä pitää, mutta niiden pohjalta on usein jo helppoa rakentaa esitys ja sen materiaalit. Eikä verkostoituminenkaan haittaa, missään, koskaan.
Opaskuvioihin mukaan lähteminenkin taitaa kuulua tähän kategoriaan, vaikka olen sen itselleni alun perin perustellut sillä, että haluan yrittää perehtyä juuri vaeltamisen toiseen äärireunaan, yksinkulkemisen vastapainoksi. Eiköhän siinä, kuten noissa luennointi- ja koulutusasioissakin ole kuitenkin jotenkin taustalla ihmisen perusvietti lajitoverien kanssa kommunikoimiseen ja tarinoiden kertomiseen.
–Kari
PS. Ja kun noita valokuvia tuli nyt juuri näillä ajatuksilla poimittua vähän enemmänkin, laitanpa vielä muutaman lisää tänne loppuun, olkaa hyvät!
Lähierä™ 
[…] Eli kuvat toimikoot nyt alla otsikoina. Niiden alle päätynen kuitenkin kirjoittamaan enemmin kokemuksiani, kuin mitä tämä nykyään kaikkein suosituin jakamisformaatti tavallisimmin sisältää. Koska minä en mahda mitään sille, että tekstiin pystyy tallentamaan aivan erilailla asioita kuin kuviin. Tästä nykyään äärimmäisen tärkeästä aspektista olen kirjoittanut enemmänkin näkemyksiäni blogin Filosofia-sivulle, sekä artikkeliin Tuplakymppi. […]
TykkääTykkää