Pyöräretki Ahvenanmaalla 4/4

 

Tiivistelmä: Kaksivuotisen vaelluskurssin ensimmäinen yhteinen retki omalla porukalla. Polkupyörillä ympäri Ahvenanmaan.

Retken viimeinen  päivä tarjoaa yhä vielä viehättäviä, kesäisiä maalaismaisemia ja kirkkoja. Ja takaisin Maarianhaminaan päästyämme kahvihetkestä tuli pannukakku. Eipäs vainkaan, vaan lopultakin pääsimme maistelemaan yhtä maakunnan kuuluisaa herkkua kahvin kanssa! Pieniä pyörälenkkejä tehtiin kaupungilla ja sitten oli edessä vielä laiva- sekä junamatkat takaisin kotiin.

 

Ryhmä rämä voittajina Maarianhaminassa! Kuvaajakin tallessa linssin takana.

 

 

Koko retki 6.6. – 9.6.2019

 

 

RETKIPÄIVÄ 4 – Sunnuntai 9.6.

 

Päivän 4 reitti GE satelliittikuvalla – 29,5 km ja 3 t 58 min.

 

Aamuyön seikkailuita

Minä päädyin heräämään ja nousemaan ylös jo joskus varhaisina aamuyön tunteina. Täysi valoisuus vallitsi tietysti jo silloin ja tavaroiden pakettiin laittamisen jälkeen lähdin tutkailemaan tätä jännittävältä tuntuvaa vanhan mielisairaalan ympäristöä. Rauhassa ja ihan yksinäni siihen aikaan päivästä. Sisällä huomasin pääseväni kulkemaan myös kakkoskerroksen ovista, havaiten koko kerroksen olevan valtavan remontin kohteena. Keittiössä ei ollut vielä juuri minkään laisia varusteita ja suuri sali oli suuri työmaa, jonka keskellä kyllä jo pönötti muhkea, kaareva ja koristeellinen baaripöytä! Mistälie tuotu sinne? Rannan puolella oleva toinen yhtä suuri rakennus näytti olevan vielä aivan originaalikunnossaan, kun ikkunoista ja ovista sisään kurkistelin. Senkin koodilukkoihin elektronista avainkorttiani kokeilin, saaden tulokseksi ainoastaan punaisen Ledin.

 

Järvenpuoleinen, vielä remontoimaton rakennus aamuvalossa. Kuva: K.Rantanen.

 

Sitten vuorossa ulkoalueiden kiertely, pannen merkille mm. vielä viisi muutakin rakennusta, joista yksi näytti toimivan vuokramajapaikkana. Ainakin parikymmentä autokuntaa siellä näkyi uniaan vetelevän. Uimarannan laitureineen tarkastin, samoin hyvin hoidetun jalkapallokentän. Ilmiselvää entistä henkilö- tai johtokunnan rivitaloasuntoa tarkastelin vain etäämmältä. Ei mahtanut mitään sille, että teki mieli nostaa peukkuja sille yrittäjälle, joka on tällaisen kiehtovan kohteen ottanut kehitettäväkseen. Ostanut varmaankin, för dyra pengar. Ja samalla vanhaa bisnesten rakentajaa tietenkin myös kauhistutti. projektin laajuus, sekä onnistumisen edellytyksenä olevat moninaiset asiat.

 

Sairaalarakennusten välipiha päivän ensiauringossa. Kuva: K.Rantanen.

 

Sairaala-aamiainen

Reippaimpia meikäläisiä aamu-uimareita pääsin moikkaamaan, ennen kuin siirryin pieneen aamiaishuoneeseen lueskelemaan kaiken maailman viestejä puhelimestani. Ja eikös sinne saman tien ilmestynyt myös reipas nuori mies, joka kantoi herkullisen näköiset aamupala-ainekset pöytiin autostaan. Ja lupa aamiaisen aloittamiseen irtosi heti kysyessä. Niinpä sitten kohtapuoleen tiedotin joukkomme Whatsapp-ryhmässä, että tätä päivää voi lähteä aloittelemaan jo aikaisemminkin, mitä suunnitelmaamme oli kirjattu.

 

Ei kuvia aamiaiselta, muttei tämäkään hassumpi! Kuva: A.Mikkonen.

 

Päivän taipaleet

Päivän taipaleemme kohti Maarianhaminaa lähti kulkemaan noin valtatietä 2 etelään. Mutta ainoastaan noin, sillä oikeasti me poljimme pitkin jotain suurin piirtein samaa reittiä noudattelevaa vanhaa tietä, halki rauhallisten maaseutujen. Samanlaisella kahden ryhmän taktiikalla me etenimme, kuin edellisinäkin päivinä. Tai siis oikeasti jo kolmen ryhmän taktiikalla tässä vaiheessa, sillä Speedy Gonzales –nelikko oli monista eri mahdollisuuksista päättänyt käydä katsomassa Lemböten kappelin ja sen lähellä olevan jatulintarhan. Niistä ihmeistä saamme ehkä myös jotain maistiaisia tähän tarinaan.

 

Iloisten AK3-leidien ryhmä päivän ensitaipaleilla. Kuva: O.Lukkaroinen.

 

Meille pääryhmälle emme olleet ottaneet mitään ekstensioita noin 19 kilometrin matkaan Maarianhaminaan. Jottei pääsisi syntymään mitään suorittamisen tai kiireen tunnetta. Aikataulun salliessa, voidaan sitten kuljeskella ja viettää aikaa kaupungissa, joko kävellen tai pyöräillen.

 

Oikealle meidän piti mennä, mutta vasemmalle oli pakko. Kuva: K.Rantanen.

 

Kirkkoja kuitenkin siunaantui tällekin matkalle ja kahden pihassa vietimme taukoja. Jälkimmäinen niistä oli Jomalan kirkko, joka nimi tietysti soi melkein hauskan pyhästi meikäläisten korviin.

 

Siinä seisoo se melkein kirkkojen kirkko. Kuva: K.Rantanen.

 

Pysähtyä piti tietysti myös ilmeisesti lasten laittamalle kivalle, miehittämättömälle mehupisteelle. Jotkut meikäläisistä joivat siinä hiukan mehuakin ja varsinkin laittoivat omantuntonsa mukaan lantteja kassalaatikkoon.

 

Ihana tienvarren mehupiste piti toki kuvata. Kuva: K.Rantanen.

 

Kahvihampaat vievät porukkaa

Pikkuhiljaa sitten lähestyimme saarten pääkaupunkia, pyöräteitä ajellen ja kohta aukesi vasemmalla pitkä, suora itäsataman (Österhamn) alue. Aika monen meistä kahvihammasta pakotti jo aikalailla siinä vaiheessa, joten päätimme poiketa sinne ohi ajaessa eläväiseltä näyttävälle satama-alueelle. Ja olihan siellä ties minkälaista putiikkia ja vissiin museotakin, mutta yhtään ainutta auki olevaa kahvilaa tai muuta sellaista ravitsemuspaikkaa emme vaan löytäneet.

Eikä siinä sitten muu auttanut, kuin jatkaa matkaa kohti kaupungin keskustaa, mistä kyllä arvelimme kahviloita löytyvän. Ja löytyikin, mutta vähän semmoista pitkää hammasta tuntui taas löytyvän, ettei mikään paikka ollut jonkun mielestä jollain tavalla hyvä. No, muutaman ihme kierroksen jälkeen ajoimme sitten vaan takaisin kävelykadulle ja painelimme sisään yhteen kahvilaan. Ulkopöydissä kun ei ollut tilaa – ja taisipa aika monelle muutenkin sisäpaikat jo maistua oikein hyvin neljän päivän jatkuvien auringonpaahteiden jälkeen.

 

Luonnonkauneutta riitti joka puolella koko ajan! Kuva: O.Lukkaroinen.

 

Tuo kahvila osoittautui sitten suoranaiseksi menestysvalinnaksi, sillä valikoimasta löytyi lopultakin myös se Ahvenanmaan pannukakku, jota hyvin monet ryhmämme jäsenet olivat koko matkan ajan metsästäneet. Nyt niitä sitten ilmestyikin jokaiseen pöytään, useina kappaleina. Ja kuvat sinkoilivat WA-ryhmässä. Tuon mukavan kahvihetken jälkeen hengailimme vielä tovin siinä kävelykadulla, yrittäen pähkäillä miten lopun jäljellä olevan ajan ennen kello yhteen sovittua pyörien pakkaamisen aloitusta oikein käyttäisimme.

 

Viimeinkin sitä sai – NJAM! Kuva: A.Mikkonen.

 

Kaupunkikruisailuita

Päädyimme sitten vaan polkupyöräkruisailuun siellä kaupungissa. Eko lähti ensin viemään porukkaa ja löysikin aivan mainion reitin etelän suuntaan, läpi puistojen ja omakotialueiden. Sitä myöten päädyimme pian juuri sille etelään johtavalle tielle numero 30, jota pitkin pääsisi ajamaan esimerkiksi katsomaan niitä upeita pähkinäpuulehtoja, jotka monen mieltä kutkuttivat. Ja varmasti olisimme jotain sellaista vielä ehtineetkin, mutta minä en halunnut moiseen yllyttää, arvellen sen tuottavan sitten kuitenkin jonkun kiireen. Vaikka vain hätäisenkin paikalla piipahtamisen jälkeen.

Niin meikä katseli karttaansa, josta löytyi myös Open Cyclemap –palvelusta peräisin olevat polkumerkinnät. Navigoin sitten meidät kaupungin itäpuolen puistoreittejä pitkin takaisin itäsatamaan ja sieltä taas kaupungin halki pakettiautomme luokse. Tuo navigoinnin viimeinen osa toki meni aikalailla persiilleen, sillä en jaksanut enää katsella karttaa, enkä onnistunut bongaamaan Skillnadsgatanin nimikylttiä. Joten päädyin vetämään joukkueemme vielä yhden mutkittelureitin läpi kantakaupungin. Kukaan ei kuitenkaan siitä melua nostanut.

 

Puhelinsynkkausta eri ryhmien kesken kaupunkipyöräilyillä. Kuva: O.Lukkaroinen.

 

Kaikki taas pakettiin

Mutta toki me pian kuitenkin kokoonnuimme lähtöpaikkaamme, suuren pakettiauton vierelle. Sinne olivat jo tulleet tai tipahtelivat sieltä täältä myös kaikki muut eri suunnille päätyneet Aikojen Kulkijat. Tämä siis tapahtui jo puoli yhdeltä ja pyörien sekä muiden tavaroiden pakkaaminen huolellisesti autoon kesti vain jonkun puolisen tuntia, koska yhteispeli pelasi siinä touhussa. Niin meillä oli sitten jäljellä melkoisesti tavallaan turhaa aikaa hengailla siellä lauttasatamassa. Pääjoukko näytti käyttävän aikaa kävellen siellä ympäriinsä, me pakettijengi sen sijaan sompailimme tiemme muutaman mutkan kautta autojonoon, missä sitten kului loppuaika ennen laivaan pääsyä. Muttei se odottaminen mitenkään tylsältä tuntunut. Koska semmoinen on vaan likimain välttämätön vaihe sellaisessa laivaan menossa, missä kaikki sujuu rauhallisesti, ilman kiirettä ja paniikkia. En olisi vaihtanut päittäin, enkä edes maksusta.

 

Komea pyöräretki on takana ja kaikki ehjinä perillä! Kuva: T.Poutanen.

 

Laivamatka Turkuun

Ei elämää suurempaa, mutta hyvin leppoisaa oleilua! Kaikki muut menivät taaskin päivällistämään laivan seisovaan pöytään, minä nokkimaan jotain pientä kahvilaan. Mistä kaikkien kansitutkailujen jälkeen päädyin viettämään aikaa takaosan aurinkokannella. Sinne asettuessani siellä oli tosi rauhallista, sillä laiva puski suuntaan, missä ainakin tuolla kannella tuuli niin, että hyvä kun pystyssä pysyi! Ja fleece plus anorakki takasivat mukavan olon. Mutta asiat muuttuvat. Tunnin päästä siellä ei tuullut enää yhtään, aurinko räkötti täysillä ja kaikki istumapaikat alkoivat täyttyä. Meikä oli sitä ennen kuitenkin jo rakentanut tyynyistä supermukavan petin yhdelle sohvalle, mihin melkein nukahdin. Konditionaali vain siksi, että naamalle porottava aurinko pyrki vähän häiritsemään.

Opaskollegani Päivin tulo sinne ei häirinnyt ollenkaan ja siellä me sitten istuimme turisemassa koko loppumatkan. Hakien välillä kahvit viereiseltä baaritiskiltä (juu ei mitään irlantilaista tällä kertaa). Pikkuhiljaa sinne kertyi loppumatkan ajaksi myös suuri osa meidän seuruettamme.

 

Aurinkoon ei olla kai vieläkään kyllästytty. Kuva: S.Rauhamaa.

 

Loppunäytökset

Näin pakettijengin silmin: Auton löytäminen sieltä jalkapallokenttien kokoisilta kansilta + Ulos ajo laivasta + Mahdottoman hidas ruuhkamatelu pois satamasta + Mukava huristelu moottoritietä kotiin. Matkalla synkkailtiin tietysti aikataulua junassa matkustavan pääryhmän kanssa ja vain hiukan heidän jälkeensä minä lopulta kaarsin Kirkkonummen aseman liittymäpysäköintialueelle, missä koko ryhmä tukijoukkoineen odotti. Eipä enää muuta kuin ripeä pyörien ja varusteiden purku, sekä näkemiin vilkutukset.

 

Varusteet haltuun illalla Kirkkonummella. Retki takana! Kuva: O.Lukkaroinen.

 

Autokuskinkin retki oli kokonaan ohitse pian puolen yön jälkeen, kun vuokrapaku oli tankattu, siihen haettu syrjään laitetut osat kotoa, auto valokuvattu ja lukittu. Täyspakaasissa polkupyörällä kotiin ajelu tuntui sitten erittäin mukavalta! Varmaan erityisesti siksi, että koko paljon valmisteltu ja jännityksellä odotettu keikka oli takana tavalla, joka tuntui vallan menestykseltä!

–Kari