Kirje mukaville naapureille

Tiivistelmä: Pikku paketti taustaa ja tietoa naapureille siitä, että me olemme nyt muuttamassa muualle. Kiitosten kera pitkäaikaisesta mukavasta kanssakäymisestä. Kotiovelta taas retkelle lähdetään, nyt viimeisen kerran tästä ovesta.

 

Tämmöisetkin aamumaisemat saavat ihmisen mielen hyvälle uralle.

 

 

Muutto 24.3.2021.

 

 

Tervehdys te kaikki lähinaapurit täällä Neidonkalliolla!

Joidenkin teidän kanssa tämä on jo tullut puheeksikin ja muut lienevät arvanneet asian ainakin kuukauden päivät jatkuneista touhuistamme. Me olemme nyt sitten muutamassa pois tästä ihastuttavasta omasta linnastamme, kauniin eteläsuomalaisen kallion laella. Talosta, jonka noin 17 vuotta sitten suunnittelimme ja rakensimme toteuttamaan kaikki omat unelmamme asumisesta. Suuret sekä pienet, aivan kaikki.

Jos jonkun tekisi mieli kysyä, onko tämä yhtään haikeaa, niin minä vastaisin, että älä kysy!

 

Villa Sylvestris talviasussaan kääntöpuolelta, eli kadulta käsin.

 

 

Naapurit ovat parhaimmillaan tärkeä osa hyvää elämää

Tavattoman hienoa täällä on ollut asua ja elää. Eikä semmoisen kokonaisuuden saavuttamisessa aivan pieni rooli ole naapureillakaan! Joiden kanssa on aina ollut mukava jutustella ja vaihdella kuulumisia pihapiirissä. Joinain syksyjen synkimpinä ja talvien tuiskuisimpina aikoina on tietenkin nähty vain harvakseltaan, minkä kesäkausien runsas ulkona oleminen on sitten taas korvannut. Kiva on ollut myös tietää, että joskus pidempään poissa kotoa ollessa lähinaapurit kyllä näkevät ja tajuavat, jos talon piirissä alkaisi jotain outoa tapahtua. Ja ihan oikeaa talkkariapuakin on naapuruston nuorison piiristä saanut aina sopivasti vuokrattua tarpeen vaatiessa.

 

Yksi näkymä naapurustoon joskus kesäyön lumossa.

 

 

Ulkoilma pitää ihmisen virkeänä

Monenlaiset ulkoilmaelämään liittyvät touhut ovat olleet meikäläisen henkisen ja vähän fyysisenkin hyvinvoinnin suoranainen kulmakivi läpi koko elämäni. Jo vuosikymmen sitten, vielä keskellä vauhdikasta työ- ja yrittäjäelämää, ryhdyin tuumailemaan ja valmistelemaan urani seuraavaa vaihetta. Kouluttauduin eräoppaaksi, fokusoin pitkäaikaiset kirjoitusharrastukseni näille alueille, ryhdyin aktiivisesti rakentamaan ja vetämään erilaisia retkiä, koulutuksia, ynnä muita. Tätä nyt jo täysillä pyörivää urani vaihetta toteutan suurella antaumuksella ja tavalla, jonka voi kiteyttää vaikka lainaamalla yhden minua toistaiseksi vähän tunnetumman kynänikkarin säettä pikkuisen modifioituna: ”Hän sai ammatiksi oppauden, mutta ei tee sitä työksi”.

 

Juhannusyön maisema ”pikkupartsilta” pohjoiseen.

 

 

Superhieno ympäristö!

Kaiken tuonkin toteuttaminen on ollut kerrassaan ihanaa täältä Neidonkalliolta käsin! Suoraan kotiovelta on päässyt lähtemään vaikka millaisille retkille, lukemattomista päänvirkistyskävelyistä ja pyöräilyistä useiden vuorokausien vaelluksiin saakka! Tiedän monien teistä naapureistani myös nauttivan näistä huikeista marjastus-, sienestys- ja ulkoilumaastoista. Enkä malta olla vinkkaamatta teille oman Lähierä –nimisen blogini artikkelikategoriaa nimeltä Kotiovelta. Sinne olen koettanut sijoittaa tarinoita niistä lukemattomista hienoista kokemuksista ja suoranaisista seikkailuistakin, joista olen vuosien aikana päässyt aivan lähimaastoissa nauttimaan. Vain piskuisesta murto-osasta olen toki jotain talteen kirjoittanut, enkä niitäkään kaikkia varmasti muistanut tuohon kategoriaan sijoittaa.

 

Talvi-illan maisemaa terassilta joskus.

 

 

Eteenpäin, maalle ja kaupunkiin

Mutta eteenpäin elävän mieli. Meidän kohdallamme toteuttamaan pitkäaikaisia unelmiamme asumisesta ihan oikein maalla, koko työelämien mittaisen ”puoliurbaaniuden” jälkeen. Vuosi sitten onnistuimme lopulta kuuden vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen löytämään meidän haaveisiimme osuvan vanhan maatalon ja –tilan Lohjan Pusulasta. Siellä olemme jo yhden vuodenkierron verran touhunneet, noin kolmanneksen kaikesta ajastamme. Ja nyt kohta muutamme sinne oikein asumaan, ainakin joksikin aikaa.

Muttei meistä aivan täysiverisiksi maalaisiksi ole, ainakaan vielä. Vaan kyllä me hankimme myös jonkun niin kutsutun kaupunkiasunnon jostain täältä Suomen maan etelärannalta, missä olemme suurimman osan elämäämme viettäneet. Myös siksi, että rakkaat lapsemme ja lastenlapsemme täällä elävät. Sitä meidän eteläisempää asuntoamme emme ole vielä ehtineet löytää, mutta aika suurella todennäköisyydellä meidän ”kaupunkimme” tulee jatkossakin olemaan Kirkkonummi.

 

Meidän uusi maalaisidyllimme edellisen koronakesän alussa.

 

 

Kirjan arvoinen talo ja asuinpaikka

Tämän meidän talomme nimi on Villa Sylvestris ja se on paljon enemmän kuin tarinan väärti. Niinpä sen synnytyksestä tuli oikein kovakantinen kirjakin markkinoille pykättyä silloin aikanaan. Se levisi silloin niin kirjakauppojen kautta, kuin Suomen kirjastolaitoksenkin piiriin, mutta tuskin kovin moni teistä on siihen silti törmännyt.

Nyt muuton yhteydessä kaikki varastot läpikäydessä, törmäsin vielä korkkaamattomaan laatikkoon noiden kirjojeni niin kutsuttuja vapaakappaleita. Ja siksi heitän nyt ilmoille tällaisen tarjouksen. Lupaan yhden nimikoidun kappaleen kahdellekymmenelle ensimmäiselle ihmiselle, joka minua tässä asiassa lähestyy kanavalla tai toisella.

 

Hienojen näkymien, luonnon sisään sijoitetun terassitalon paikkaa saa tästä kuvasta arvailla.

 

 

Näkemisiin!

Kiitos hienoista vuosista naapurinanne ja kaikkea hyvää jatkossa! Toivomme teidemme risteävän vielä lukemattomat kerrat myös tulevaisuudessa!

 

–Kari & Ritva

 

PS. Jos joku havaitsee tämän kirjeen tyylin ja asettelun jotenkin tutulta tuntuvan, niin ei kai sekään haitaksi ole :-).