Oksat
Tiivistelmä: Hakkuuaukeiden esteratojen tai normaalin harvennustyömaan poikki joskus kulkeneet tietävät, millaiseksi oksat ja rangat metsät pitkiksi ajoiksi muuttavat. Harrastajaharventajilla on onneksi aikaa toimia vallan toisin.
Tuokin kasa prosessoitiin mitä kuumimmaksi polttopuuksi.
Nuuka karsinta on poikaa meillä päin
Kaadettuja puita karsiessa rungot ovat se varsinainen hyötytuote, jonka perässä ollaan. Liian tiheän metsän harvennuksen lisäksi tietenkin. Kuten jo aiemmin tuota karsintatyötä käsitellessä tuli mainittua, minun ja vaimoni yhteisissä metsätöissä kyllä jopa puiden oksatkin koetaan hyötymateriaaliksi. Niinpä nekin karsitaan ja erinomaisiksi polttopuiksi prosessoidaan. Kaikki isommat oksat tietenkin ja usein jopa aika pienetkin.
Moinen mikroharrastustoiminta sekä tuottaa vähän lisää polttopuita, että vähentää aika merkittävästi metsään jäävän oksamateriaalin määrää. Se metsään jäävä materiaali on tuon oksien hyödyntämisen jälkeen myös reilusti hienojakoisempaa ja muuttuu siten huomattavan nopeasti karikkeeksi, sekä sitä myöten metsän maaperän ravinteiksi. Sellaisten oksien yli on aivan hyvä kävellä metsässä vaikka saman tien, saati sitten vuoden tai kahden kuluttua.
Siinä puolestaan ison koivun karsittuja oksia menossa seuraavaan vaiheeseen, pätkintään.
Omanlaistaan kuljetustoimintaa
Me kun olemme vielä toistaiseksi harventaneet pääosin vain aivan pihapiirin läheistä metsää, olemme sieltä kuitenkin korjanneet nuo pikkuoksatkin pois. Ihan vaan saadaksemme nuo alueet heti miellyttäviksi ihmisen silmille. Vaikkei moinen tosiaan täydellisen fiksua olekaan noin metsän ravintotasapainon kannalta. Sinne metsään ne toki jätetään, mutta semmoisiin keskisuuriin kasoihin, jotka sijoitetaan sopivasti hiukan piiloon niiltä ankarilta ihmissilmiltä. Siellä ne sitten muuttuvat karikkeeksi aika nopsaan ja varmaankin levitetään joskus siihen lähiympäristöön.
Kuljettamista se on tämäkin touhu ja olisin voinut sen sijoittaa myös artikkelisarjani edelliseen kuljetus-osaan. Minusta tämä on vaan aikalailla oma, erilainen kokonaisuutensa, missä kuljetustoiminnan osoitekin on vallan erilainen, kuin polttopuiden kohdalla.
Ja siinä menee iso kottikärryllinen pikkuoksia muuttumaan maaksi metsän siimeksessä.
Voi sitä oppia näinkin
Päätin kehdata kertoa tässä kohdassa jopa senkin, miten hassuihin hölmöilyihin ilmeisesti vähän liian kauan lähiöelämää viettäneet ihmiset sortuivat näitä harvennustöitä aloitellessaan. Ajatukset siis menivät jotenkin niitä lähiöpuutarhojen latuja. Hankitaan oksasilppuri, jonka läpi kaikki oksat ajetaan ja saadaan ne siten heti kokonaan pois silmistä, valmiiksi sulpuksi, jonka voi sitten levittää jonnekin.
Semmoinen aika järeä silppuri tuli sitten peräti hankittuakin ja sen kanssa työt aloitettua. Totuus tuli kuitenkin vastaan jo noin ensimmäisen tunnin aikana. Aivan tavattoman hidasta touhua tuommoinen on, kun käsiteltävänä on semmoiset määrät oksia, mitä nyt pienikin metsän harvennus tuottaa! Siihen näpertelyyn saisi uppoamaan enemmän aikaa, kuin kaikkiin muihin ”metsästä saunan pesään” –askareisiin yhteensä! Lisäksi semmoiset rimpulat myös menevät tukkoon tai muuten jumiutuvat tuon tuostakin. Välillä tuli vaan vissiin laitettua vahingossa joku vähän liian paksukin oksa sisään, tai jotain muuta.
Tuolle hölmöilylle saa ihan vapaasti naureskella. Niin teemme mekin J. Onneksi sain sen koneen sitten diilattua jollekin urbaanipuutarhan hoitajalle. Sinne tuollaiset vehkeet kuuluvat.
–Kari
Lähierä™ 