Metsästä saunan pesään 11

Pinoaminen

Tiivistelmä: Lopulta on vuorossa koko polttopuiden itse tekemisen finaali, monien eri työvaiheiden jälkeen. Tämä klapien varastointi onkin niin merkittävä asia, että sen piiriin mahtuu lukuisia erilaisia toimintatapoja ja käytäntöjä.

Polttopuuta piisaa nykyään. Saunaprojektin materiaaleillekin löytyi vajasta väliaikaista säilytystilaa.

Varautumisen geeniperintö

NYT viimein sitten päästään FINAALIIN! Klapien pinoaminen talteen tulevia käyttöjä varten on se viimeinen askel tässä askartelussa. Käyttö on tietenkin vielä oma lukunsa ja sekin tässä sarjassa ilman muuta käsitellään, mutta kyllähän tämä valmiiden tuotteiden jemmaan laittaminen on ilman muuta yksi koko monivaiheisen touhun huipennus.

Hamsterismi on yksi tämän pitkän tarinasarjan tunnussanoja. Toivon ja luulen sen sisällön avautuvan suurelle osalle näiden tarinoiden lukijoista, mutta varma siitä en osaa olla. Tämä on kuitenkin hirmuisen merkittävä motivaatiotekijä näissä polttopuuaskareissa – ja vielä paljon laajemminkin moniin asioihin vaikuttava tekijä ainakin täällä Suomessa. Ja ainakin valtakunnan vanhempien sukupolvien piirissä. Nämä asiat ovat, jolleivät nyt aivan geeneissä asti, niin vähintään sukupolvien perintönä. Ennen vanhaan ihmisten nimittäin täytyi varautua tulevaan, jos halusi hengissä ja hyvissä voimissa selviytyä nimenomaan talvikauden yli näissä meidän varsin pohjoisissa olosuhteissamme. Kesä- ja syyskauden aikana täytyi varastoida elämisen tarpeita, monia erilaisia ja monilla eri tavoilla.

Tämä kaunotar on peräisin 90 vuoden takaa.

Ensin vähän dystopiaa

Minä en lähde tässä enempää avaamaan näitä perinteitä. Vain sen vuoksi, että näinä nykyisinä aikoina suurimmalta osalta ihmisiä on ymmärrys mistään tällaisista asioista on jo hävinnyt lähes totaalisesti. Kaupastahan ihan kaikkea saa, juuri silloin kun haluaa. Siinä se. Taju siitä, että mikä tahansa vähääkään suurempi katastrofi lopettaa aivan tavattoman nopeasti kaupunkien muurahaispesien kaikki palvelut, on nykyään jo kokonaan poissa. Vaikka oikeasti muutamilla nopeilla ja nykyään suorastaan helpoilla toimilla valtaosa kaupunkien aivan kriittisimmistäkin palveluista saadaan loppumaan kuin seinään. Ihan vaan sellaiset pikkuasiat, kuin lämpö, vesi, polttoaine ja ruoka.

Jokaiselle, joka ei tuota vielä ole lukenut, suosittelen Veikko Huovisen Hamsterit –kirjaa. Siinä hän niin hienosti kuvailee sitä semmoista vimmaa, joka eri asteisena on käytännössä ollut suorastaan pakollinen selviämisen strategia täällä meidän pohjoisilla asuinmaillamme entisinä aikoina. Sen vahvemmin, mitä kauemmas taaksepäin katsellaan. Huovinen osaa kaikkea tuota vielä niin hienosti pilke silmäkulmassa katsella. Sellainen kuvaannollinen pilke vain kuitenkin kyseessä 😁.

Vajan sisustusremontti on jo aika pitkällä. Tässä ei dystopiasta muistuta kuin klapien vielä vähäinen määrä 😊.

Hamsterismi

Siitä tässä polttopuiden tekemisessäkin on kyse. Ainakin jossain määrin ja ainakin joidenkin meistä kohdalla. Minä en ainakaan mahda mitään sille, että usein puita tehdessäni, prosessin eri vaiheissa, tuumailen sitä, miten hienoa niitä sitten onkaan käyttää joskus talven kylminä iltoina! Lämmittää tuvan hellaa, tai kammarien pönttöuuneja. Taikka saunaa. Insinööri kun olen, niin olen tietenkin väistämättä taikka puolivahingossa myös pannut merkille, kuinka paljon klapeja kuluu saunan lämmitykseen ja kokonaiseen saunomiskertaan. Enpä viitsi niitä määriä tähän kirjoittaa, koska ovat kuitenkin aivan saunakohtaisia. Mutta usein saan polttopuita tehdessäni mukavia tuntemuksia siitäkin, että katselen montako saunakertaa juuri silläkin kertaa pätkin, haloin, tai peräti pinoihin laitoin. Kerrassaan hienoja fiiliksiä! Ja tuolla tavoin niitä saa helposti silloinkin, vaikkei mitään isoa urakkaa ole edes tehnyt. Vaikkapa kolme korillista klapeja, eli kaksi kokonaista saunomiskertaa. Sellainen tuntuu hyvin konkreettiselta – ja mukavalta!

Yksi lukemattomista minun näkemistäni pinokaunokaisista. Vartavasten hienoksi tehty.

Pinoamisen taide

Tätä Suomenmaata vuosikymmenet kierrellessäni olen havainnut, että kyllä erittäin monilla muillakin on ilmiselvästi suurta harrastuneisuutta polttopuiden pinoamiseen. Niin lukemattoman monia erilaisia hienoja pinoja olen saanut nähdä. Pyöreitä puupinoja, klapeista tehtyjä koristepylväitä, klapeilla reunustettuja puuvajoja ja muita apurakennuksia ikkuna- ja oviaukkoineen kaikkineen.

Toinen versio isäpappani pihapiiristä menneiltä vuosilta. Periytyvätköhän tällaiset asiat?

Polttopuiden varastoimisen hyvät periaatteet ja käytännöt

Kolme tärkeää asiaa liittyy klapien varastoimiseen, jos niiden todella halutaan sekä kuivuvan hyvin, että säilyvän erinomaisina pitkään. Ja vieläpä niin, että niitä voi pinosta ottaa käyttöön mihin tahansa vuodenaikaan.

1) Pinon alustan tulee olla irti maasta ja parhaiten sellainen, että ilma pääsee sitäkin kautta kiertämään.

2) Pino tai pinot on sijoitettu niin, että ilma pääsee mahdollisimman hyvin liikkumaan polttopuiden väleissä. Mieluiten pinot eivät ole ollenkaan kiinni missään seinässä, mutta jos ovat, niin vain yhdessä. Muilta syrjiltä ilma pääsee kiertämään.

2) Pinon päällä on katto tai katos, joka suojaa klapeja ainakin enimmiltä sateilta, saati lumipeitteeltä. Pressut tai kevytpeitteet puupinojen suojana reunat alhaalla roikkuen ovat niin huonoja, että parempi kokonaan ilman. Koska sellainen pressuhuppu pitää kosteuden sisällään aina ja kaikkina vuodenaikoina.

Puuvajat ovat yleisesti rakennetut fiksusti noita periaatteita kunnioittaen aina. Niin minä olen ainakin joka puolella havainnoinut. Erityisesti Lapissa näyttää olleen ja olevan suosiossa harvalaudoitus tai rimoitus seinissä, etelämpänä ei niinkään

Siitä se lähti. Kunnon perusta vajan takaseinän isoille pinoille.

Oma puuvaja on ihmisen onni

Meikäläisten vanhassa maatalossa on aika iso hirsirunkoinen ja lautaseinäinen puuvaja, jonka vetoisuus on jotain välillä 30 – 50 kuutiometriä, riippuen siitä millä tavalla pinot sijoitetaan ja kuinka täyteen vaja ahdetaan. Kun kyseessä on 30-luvulla rakennettu ja käyttöön otettu pientila, silloin vielä kaikki lämmitys ja ruuanlaitto hoidettiin tulipesillä ympäri vuoden ja jotakuinkin tuon verran täytyi klapeja jemmassa olla.

Kukaan tämän artikkelisarjan lukijoista tuskin kamalasti ihmettelee sitä, että juuri tuo puuvaja oli ihka ensimmäinen rakennus, jonka kimppuun minä tilan hankinnan jälkeen kävin. Siivoten sieltä ensin vuosikymmenten roinat vanhaa puimakonetta myöten, sen jälkeen kaivaen ja kärräten seinustoilta pois kaiken pintamaan sekä muun moskan. Seuraavaksi täydelliset, tuulettuvat perustukset puupinoille. Viimeiseksi sitten harvoja ”väliseiniä” vajan päätyihin.

Vajan päädyt ovat siis jaetut kolmeen noin metrin levyiseen karsinaan, kahdesta syystä. Ensinnäkin jotta on helppo laittaa erilaisia puita eri pinoihin ja pitää eri aikoina tehdyt puut selkeästi omissa karsinoissaan, jotta osaa aina napsia käyttöön vain täysin kuivuneita klapeja. Toisekseen karsinoita käytetään siten, että niiden etureunaan pinotaan ”seinä” normaaleista klapeista ja pinon taakse jäävään tilaan heitellään kuivumaan kaikki ”ei standardi tavara”. Eli lyhyet pätkät, venkurat, kannon kappaleet ynnä muut sellaiset. Aivan yhtä täydellistä polttopuuta nekin kaikki ovat ja mukavia ottaa koriin sieltä karsinasta sitä mukaa kun etupinoa on ensin vähän matalammaksi käytetty.

Vajan päätyjen karsinakonsepti. Huomaa pätkäpuut pinojen takana.

Erikseen vai sekaisin?

Moni saattaa haluta säilyttää erilaisia puita eri pinoissa. Vaikkapa niin, että koivuklapit ovat omassa pinossaan ja muut puulajit toisessa. Tai lehtipuut yhdessä ja havupuut toisessa. Tai savusaunojien sekä kertalämmitteisten kiukaiden omistajien kohdalla niin, että ainakin leppäklapit ovat omassa pinossaan. Tällaiset mielihalut johtuvat tietenkin sekä käytössä olevista tulipesistä, että itse kunkin vakiintuneista polttopuiden käyttötavoista.

Jotkut tykkäävät polttaa ainoastaan koivuklapeja, monet ovat taas oppineet, että ne palavat turhan kuumalla liekillä monien saunan kiukaiden pesissä. Kaikilla erilaisilla mieltymyksillä ja käytännöillä on omat etunsa ja omat kannattajansa.

Meikäläinen on joskus aiemmin pitkän polttopuu-uransa varrella varastoinut ja käyttänyt erilaisia puulajeja erikseen. Silloin siitä tuntui jotain hyötyjä tai iloja saavan. Jo jokunen vuosikymmen sitten olen kuitenkin päätynyt sellaiseen varastoimisen ja pinoamisen käytäntöön, missä kaikki erilaiset puulajit saavat olla sekaisin samoissa pinoissa. Samoin suorastaan haluan pinoissa olevan sekaisin eri kokoisia klapeja, ihan pikkuisista aika suuriin kolosseihin. Esimerkiksi nykyisissä (monissa) tulipesissäni aivan kaikki puulajit palavat erinomaisen hyvin, eivätkä mahdolliset räiskymiset palamisen alkuvaiheissa merkitse mitään. Pieniä puita käytän aina polttamisen kiihdytysvaiheessa, heti sytyttämisen ja pilkkeiden jälkeen. Suuret murikat palavat sitten erinomaisen hyvin ja sopivalla vauhdilla kun tulipesät toimivat täydellä tehollaan.

Meilläpäin on kaikki sekaisin, klapitkin pinoissa.

Hyvin tai ei ollenkaan

Useissakin tämän artikkelisarjan osissa olen eri tavoin maininnut, että kaikenlaiset polttopuuaskartelut ovat vaimoni ja minun yhteinen intohimo. Pinoaminen on taas yksi niistä, jonka vaimoni hoitaa yleisesti ottaen kokonaan. Minä pääsen pinoihin jotain laittamaan vain salaa, tai jonkun oman pikkuaskarteluni jälkeen joskus.

Ja vaikka minäkin myös pinoamisesta tykkään, ei tällainen asetelma minua todellakaan harmita. Sillä Ritu hoitaa tuon homman vähintäänkin hyvin. Kuka ikinä on päätynyt meidän nykyisen puuvajamme sisältöä katsomaan – ja jostain kumman syystä joka ainoa vieras sinne aina päätyy – hämmästelee pinojen suoruutta ja siisteyttä. Mihin minä pääsen sitten vastaamaan, että pitkän koulutuksen tuloksista on kyse. Ja jos vaimoni sattuu mukana olemaan, hän saattaa kertoa jopa seuraavan. Nootteja on kuulemma tullut joskus siitäkin, jollei jokainen klapi ole asetettu pinoon niin päin, että siistimpi pää on näkyvissä 😊.

Monenlaista klapia pinoissa, aivan sulassa sovussa keskenään.

8/100

Tuommoisen työmääräosuuden tälle finaalivaiheelle arvelin joskus, kun tätä kokonaisuutta ensimmäiset kerrat yli puoli vuotta sitten puntaroin. Nyt kaikki osakokonaisuudet huolellisesti läpi käytyäni pidän tuota prosenttilukua ehkä vähän turhan suurena. Mutta kun sen muuttaminen vaatisi koko skaalan uudelleen läpikäyntiä ja korjailuita, olkoon noin.

Välineet

Siinäpä ne, vaimo ja sormikkaat.

–Kari