Aurinkokultin salainen kokoontumispaikka?

Tiivistelmä: Jännittävä ja vähän erilainen luontokohde siuntiolaisen kallion laella. Sellainen, joka näkyy jopa satelliittikuvissa ja jota voinevat ihmetellä ihmiset sun muut eläjät vielä  kymmenien tuhansien vuosienkin päästä.

Pistihän tämmmöinen nyt jopa eräinsinöörin ihmettelemään! Kehrän halkaisijakin on yli metrin.

 

Nämä asiat lähtivät tapahtumaan 28.3.2014 tekemäni retken perusteella.

Allaoleva teksti on sellaisenaan lainattu Verkkonummi.fi –sivustolta, missä se julkaistiin 21.4.2014 otsikolla ”Aurinkovuori”. Lainaan tekstin tähän sen kirjoittajan luvalla. Otsikot ja tiivistelmän olen lisännyt, jotta tämän blogin muoto säilyy, samoin myös muutaman valokuvan. Alkuperäinen artikkeli löytyy yhä myös verkosta yllä olevan linkin takaa.   

Naapuriyhteistyötä

Verkkonummen naapurissa asuu innokas retkeilijä, joka lähetti toimitukselle valokuvan löytämästään kiveen hakatusta auringosta. Siuntiossa Kelan kylässä on kallio, jonka laella paistaa aurinko silloinkin, kun sataa. Retkeilevä naapuri pohti, mahtoiko kyseessä olla jokin auringonpalvomiskultti ja kysyi, mahtaisiko Verkkonummen toimitus saada asiaan selvyyttä.

Tutkiva journalisti vauhdissa

Verkkonummen tutkivan journalismin osasto kävi ensin tutkimassa naapurikunnan kalliomuodostelmia ja outoa taideteosta. Kun viisykköseltä käännytään Pikkalan kohdalla Kelaan, ennen kuin Itäinen Kuninkaantie kaartaa itään, sen oikealle puolelle jää kallio. Itse asiassa kallioita on kaksi. Aurinko majailee melkein eteläisemmän kallion laella: kun kiipeää tarpeeksi ylös, laen eteläpuolella on tasanne, jossa on kaunis merinäköala ja ikuista auringonpaistetta.

Näköalaa pelipaikalta lounaan suuntaan.

Toimitus soitti Siuntion ympäristösihteerille, joka neuvoi soittamaan eläkkeelle jääneelle kulttuurisihteerille, joka neuvoi alueella retkeilleen ystävänsä puheille, joka kertoi, että kallion omistaa Pikkalan kartanon isäntä Thure Lindeberg, joka puolestaan muisteli ystävänsä lastenkirjailija Maikki Harjanteen tunteneen taiteilijan. Ja Maikki Harjanne tunsi ja soitti auringon tehneelle Pessi Mannerille ja sai sekä maanomistajan että taiteilijan suostumaan jutun julkaisemiseen ja antoi toimitukselle vielä taiteilijan puhelinnumeronkin. Kiitokset kaikille kilteille ja avuliaille ihmisille!

Kiehtovat tulokset

Pessi Manner ei ole jäsen auringon palvomista harrastavassa uskonnollisessa yhteisössä – vaikka melkein voisi ollakin. Vuonna 2008 tehty Siuntion aurinko on osa ympäri Suomea olevaa teosta, jonka lähtökohta on maan ja auringon ja koko luonnon kunnioittamisessa.

Ensimmäinen aurinko ilmestyi Nummi-Pusulaan ja sen jälkeen niitä on syntynyt useita vastustamaan uraanikaivoshanketta. Kallioon veistetty kuva paitsi viestii maalämmön, tuulivoiman, aaltoenergian ja aurinkoenergian kestävyydestä, myös vastustaa kertakäyttökulttuuria – ja kertakäyttötaidetta. Aurinkoja on ilmestynyt joka puolelle Suomea Helsingistä Ahvenanmaalle, Siuntiosta Enoon. Suuria teoksia on jo kymmenkunta, pienempiä aurinkoja siellä täällä pitkin Suomen kallioita. Pohjoisin aurinko sijaitsee Kuusamossa Naatikkavaaran laella 431m merenpinnan yläpuolella. (geokätköpaikka GC2AJPY www.geocaching.com)

Kaunis paikka katseltuna oravaperspektiivistä.

Suuren auringon veistäminen kallioon on valtava urakka, joka vaatii sekä 100-kiloisten työvälineiden raahaamisen korkealle ja usein vaikeapääsyiselle paikalle, että monen päivän fyysisesti raskaan puurtamisen. Luulisi, että moisen vaivan jälkeen olisi mukavaa, jos joku näkisikin työn tulokset. Useimmat taiteilijat tekevät taidetta laajan yleisön nähtäväksi ja useimmat kannanottajat ottavat kantaa kuuluvasti. Toimittajan näkökulmasta Pessi Manner piilottaa teoksensa kuitenkin syrjään poluilta ja piiloon katseilta ikään kuin ei haluaisi kenenkään löytävän teoksiaan.

Taiteilijan järeä näkökulma

Manner on eri mieltä – ja toimittajan on pakko myöntää, että hänen puheissaan on järkeä: Mannerin teokset katoavat maailmankaikkeudesta aikaisintaan seuraavan jääkauden aikana. On erittäin todennäköistä, että syrjäiselläkin paikalla käy ennen jäämassojen saapumista enemmän väkeä kuin vaikkapa helsinkiläisgallerian näyttelyssä. Ja vaikka kävijä ei tietäisi, miksi aurinko on kiveen hakattu, työ johtaa joka tapauksessa ajatukset auringon ja luonnon kunnioittamiseen – vaikkapa sitten kulttimenojen muodossa. Sitä paitsi ei gallerioidenkaan tauluista yleensä tiedä, miksi taiteilijat ovat ne tehneet ja mitä he ovat ajatelleet.

Pessi Manner aikoo kuitenkin jossakin vaiheessa tehdä töistään hieman näkyvämpiä: tavoitteena on tehdä projektista nettisivut ja mahdollisesti myös kirja, jossa on paitsi kuvia auringoista ja niitä ympäröivästä upeasta luonnosta, myös tarkat koordinaatit, jotta halukkaat voivat mennä niitä katsomaan.

Kaiverruksen paikka merkitty punaisella renkaalla. Peruskartan ote palvelusta Retkikartta.fi.

Siuntion aurinkovuori on hyvä paikka käydä retkellä. Kapealla vanhalla Kuninkaantiellä on hiukan hankala löytää autolle pysäköintipaikkaa, mutta kyllä sekin onnistuu. Aurinkoiselle kallionlaelle ei ole tieltä kovin pitkä matka ja auringonpaisteessa on mukavaa juoda eväskahvit, katsella kaukana siintävää Pikkalanlahtea ja pohtia ihmisen suhdetta luontoon ja ajan virtaan.

Teksti: Leena Kylliäinen

Taitto ja kuvat:  –Kari

PS. Polkupyörällä liikkuen ei ole ongelmia parkeeraamisten kanssa ja moinen lienee tämän teoksen luojan näkökantojen mukaista, sekä muutenkin hyväksi itse kullekinsielulle sekä keholle.