Osa 4/4 – Edis-Strömsbyviken
Tiivistelmä: Artikkelisarja, joka esittelee Porkkalanniemen poikki ulottuvan muinaisen vesiväylän nykyisen habituksen luonnon ja sen virkistyskäytön kannalta.
Tässä sarjan finaaliosassa seikkaillaan enää alle kahden kilometrin matka vesiväylän loppupisteeseen, taas merenlahden äärellä. Mutta aika monia hienoja paikkoja vaan löytyy vielä noiltakin kulmilta. Ja hankalaa kulkemistakin, ainakin näillä reittivalinnoilla.
Tapahtui 24.11.2017.
27. Puoshaka uudelleen
Kolmella kävelyretkellä ei koko väylä sittenkään tullut läpi käytyä ja polte projektin saamisesta maaliin ennen talven iskemistä päälle oli kova. Kohtuullisella houkuttelulla ja helppojen maastojen vakuutteluilla vaimoni Ritva lähti sitten kanssani tutkimaan tuota viimeistä lyhyttä pätkää vanhan vesiväylän jäämistöstä.
Auton jätimme parkkiin Upinniementien itäpuolelle, jotta sain vaimollekin näytettyä tuon yhdellä tavalla erikoisimman vesiväylän osan, sen päälle ilmestyneine omakotialueineen.
28. Helppo alku
Varsinaisesti tämän viimeisen jakson tutkiminen aloitettiin Upinniementien länsipuolelta. Kun suoalueen eteläpuolelta kulkeminen oli vaikuttanut hitsin vaikealta viime kerralla, suuntautui tämä yritys nyt sitten tietenkin suon pohjoisrannoille. Ja aivan ensimmäinen pätkä tuntuikin oikein kivalle, pieni metsikkö rinteessä, tien ja ensimmäisten Kantvikintien varrella olevien omakotitalojen välissä. Mutta siihen ne helpot ja hauskat kulkemiset sitten loppuivatkin!
29.Surkea jatko!
Sinne suoalueelle, jonka keskellä vesiväylä kulkee, yritin kyllä mennä pariinkin otteeseen, mutta aivan kulkukelvottomaksi se rämeikkö osoittautui ainakin meille, ainakin silloin. Vaikka kunnon kumisaappaat oli kummalakin jalassa ja sauvatkin kädessä tukea antamassa. Niin me sitten hiippailimme pitkän matkaa aivan omakotitalojen suohon rajoittuvien pihojen reunoja pitkin, mahdollisimman pääosin tonttien ulkopuolella hiipsien. Se ei todellakaan ollut mitään helppoa etenemistä millään mittarilla ja minä olin positiivisella tavalla hämmästynyt siitä, ettei vaimoni kypsynytkään touhuun kerta kaikkiaan! Niin olisin kyllä odottanut, eikä moista olisi voinut edes ihmeellisenä pitää. Noin puoli kilometriä me tuolla tavoin eteenpäin ähelsimme, eikä siinä voinut sanoa saaneensa edes tuntumaa Sundetin väylän nykyiseen olotilaan noilla seuduin. No, pääsihän sitä sentään näkemään, että aikamoinen suoryteikkö on tuo kartalla nimiä Dalbacka ja Hemviken kantava kosteikkoalue näiltä luoteisreunoiltaan!
30. Uudempaa ja vanhempaa asutusta
Sitten talorivi loppui ja pienen, avoimeksi raivatun metsikön läpi tulimme juuri sen pysäköintialueen reunaan, mistä vaimoni oli Ekon ja minut viime seikkailumme jälkeen noutanut. Marssimme sitten seuraavan jakson eteenpäin aivan uutta tien pohjaa tai kevyen liikenteen väylää pitkin, sen sijaan että olisimme koettaneet yhä äheltää sen tien reunan ja kosteikon välimaastossa. Sen verran tarpeeksemme olimme noista edellisistä takapiharyteikköhiippailuista saaneet, että rämeen katseleminen noin 10 metriä kauempaakin tuntui aivan riittävältä.
Seuraavaksi pääsimme jo kuljeskelemaan vanhan, ison talon takapihan reunassa, missä kulkeminen oli helppoa ja suon reunat suorastaan kauniita. Tuo nykyään jo aika huonoon kuntoon päätynyt rakennus on venäläisen sairaalan lääkärien ja hoitajien entinen asuinpaikka. Siitä ja monista muista noita kulmia koskevista historian palasista voi lukea lisää artikkelista ”Parenteesin jäljet”.
31. Kauniita avosuon reunoja!
Tuosta eteenpäin maasto oli aika vaihtelevaa ja siellä täällä näkyi erinäisiä ihmisen käden jälkiä. Ehkä joitain vanhoja asumusten tai muiden pohjatöitä, joilla maata oli vähän nostettu ja vallattu käyttöön vieressä olevalta suolta. Me emme siis tuollakaan enää edes yrittäneet mennä kävelemään sinne suolle, joka on noilla kulmilla vallan avointa ja maisemiltaan aivan upeaa! Ainakin meikäläisten silmiin. Ja itse asiassa koko tuo noin kilometrin mittainen, pitkulainen kosteikko on koko mitaltaan hienoa avosuota, toiselta puoliskoltaan. Siltä kaakkoispuolelta, jota me reilu viikko sitten Ekon kanssa kiertelimme. Kaunista, villiä luontoa ovat tuon suon reunat, siellä aivan lähellä asuinalueita!
Yhden metsäojan vartta kuljimme vähän matkaa etelän suuntaan, ennen kuin sen ylitimme ja lähdimme pitkästä aikaa kulkemaan taas aivan Sundetin vesiväylän reunalla.
32. Strömsbyviken
Nyt olivatkin sitten kyseessä koko vesireitin viimeiset pari sataa metriä. Koko väylän mitankin ollaan noin korkeuskäyrien kannalta oltu erinomaisen matalilla mailla. Siellä Tollsträsketin vedenjakaseudulla nykyään hurjalla reilun kahden metrin korkeudella meren pinnasta, mutta täällä Strömsbyvikenin reunalla sitten noin tasan meren pinnan tasolla. Nuo viimeiset pätkät ovat kosteaa, lehtomaista metsikköä.
Siellä lehtokosteikon sisässä on yhä olemassa jotain pieniä kivistä ja betonista tehtyjä rakennelmia Porkkalan vuokrakauden jäljiltä. Liittyen ihan noilla kulmilla silloin sijainneeseen suureen sairaalaan. Noistakin lisää ”Parenteesin jäljet” –linkin takaa.
Me kävimme sitten vielä katselemassa tuota Sundetin väylän alku- tai loppupistettä myös aivan lahden rannalta, molemmilta puolilta laskuojaa. Eivätpä olleet paskempia kahvitauon paikkoja nuokaan!
Väylä paketissa
Siinä se oli, vanha Sundetin vesiväylä kuljettuna läpi nykymuodossaan, jalkaisin sulan kelin aikoina. Noita jalankulkuja tuli neljällä retkellä kaikkiaan 26,2 kilometriä ja niillä vietettyä aikaa yhteensä 11 tuntia, 19 minuuttia. Ihastuttavaa lähilöytöretkeilyä jokainen tunti!
Jos noista retkistä poistaa erinäiset ”liityntäkävelyt”, silloin väylän reunoilla patikointia tuli yhteensä 19 km. Ja kun puolestaan mittaa kartalta tuon muinaisen vesiväylän pituuden, näyttää se olleen 12,8 kilometriä.
Käykääpä tekin joskus nautiskelemassa ainakin jotain hienon lähiluonnon palasia tuosta jännittävän kokonaisuuden huikeasta valikoimasta. Kauas ei todellakaan tarvitse mennä, että hienoa luontoa löytää!
Minä toteutan tuon seuraavan kerran uudelleen heti tulevan talven lumilla! Silloin päässen sujuttelemaan tarkemmin itse vesiväylää pitkin ja varmaankin kerralla päästä päähän. Niihin kuulumisiin tällä kanavalla!
–Kari
Lähierä™ 