Kaikkien pyllähdysten äiti

Tiivistelmä: Uuden minipakina-kategorian avaa lyhyt kertomus siitä, miten hankalaa voi olla yksinäisen vaeltajan ylös pinnistely sen jälkeen, kun on kaatunut syvään hankeen pitkät sukset jalassa. Puhumattakaan kun yhtälöön lisätään vielä rinkka ja raskas ahkio!

 

Ylempi jälki alkuperäisestä kaatumisesta. Alempi pelastautumistoimenpiteistä.

 

 

Yksi tapahtuma retkeltä 1.4.2018.

 

Jo pelkästään metsäsukset jaloissaan kun salojen kulkija joskus nurin pyllähtää, on syvästä hangesta takaisin ylös vääntäytyminen välillä melkoinen ähellys. Kevättalven 2018 varustetestailuretkellä Isojärven maastoissa kun semmoinen moka tuli sitten tehtyä oikein maksimaalisilla vaikeusasteilla pitkien suksien, rinkan ja ahkion kera, otti siitä selviäminen yksinäiseltä kulkijalta täyden tunnin!

Valokuvaa tuosta tilanteesta ei sattumoisin ole, mutta pyydän yrittämään kuvitella seuraavan tilanteen. Mies makaa jyrkässä rinteessä pää alaspäin ja jalat ylhäällä. Toisessa jalassa on kiinni 2,7 metrin mittainen metsäsuksi ja yläkroppa on vallan uponneena syvään lumeen. Kädet ovat kiinni sauvojen rannelenkeissä ja molemmat sauvat jumissa eri asennoissa miehen alla. Noin 35 kiloa painava ahkio on luisunut rinteen pohjalle, vääntäen vetäjän oikein vimpan päälle ”aisalukkoon”.

Hieno tästäkin on tarinoita jälkeenpäin ollut kertoa, mutta melkein vielä muistan, etteivät oikeasti olleet vitsit eivätkä sankaritarinat mielessä siellä silloin. Vaan vallan toisenlaiset mielentilat, alkaen aivan pelosta ja kehittyen siitä armottoman potutuksen kautta takaisin eräfiiliksiin. Sen jälkeen, kun oli ymmärtänyt pitää vartin rauhoittumistauon kaiken taistelun päälle.

 

Vähän pidempi versio tapahtumasta löytyy Lähierä-blogin tarinasta Lyhyen formaatin pääsiäisvaellus Isojärven maastoissa. Tämä insidentti on kappaleessa nimeltä ”Alisen Lortikan ykköshaaste”.

 

–Kari

 

1 thoughts on “Kaikkien pyllähdysten äiti

  1. […] Sitten on vielä se haasteellisuus, joka ahkiokaravaanin kanssa kulkemiseen liittyy. Yleisestihän ajatellaan, että ahkio soveltuu joko ainoastaan tai ainakin parhaiten väljiin maastoihin. Lapin tuntureille ja harvoihin metsiin, järville, soille sekä mäntykankaille. Ja ihan oikein siinä ajatellaan! Mutta on myös niin, että ahkion kanssa pystyy kyllä kulkemaan aivan missä tahansa Suomen lumisissa maastoissa. Helppoa se ei toki välttämättä ole. Monenlaisista hankalista paikoista ei välttämättä pääse ollenkaan menemään ja jos sellaisiin paikkoihin vaan väkisin tunkee tai vahingossa päätyy, seuraukset voivat olla vähintäänkin tuskastuttavia, hiostuttavia ja kiroiluttavia. Sekä aivan valtavasti kulkijan energiaa syöviä. Tässä linkki yhteen omaan sellaiseen kokemukseeni (Kaikkien pyllähdysten äiti). […]

    Tykkää

Jätä kommentti