Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Lyhyitä mietteitä ulkoilusäistä

Yhteenveto: Näkemyksiä siihen, miten ulkona liikkuminen erilaisissa säissä voi tuoda hienoja kokemuksia, rauhoittaa mieltä ja poistaa stressiä.

DSC03754, Metsä ja sade
Ikkuna syksyiseen sademetsään.

Artikkelin yksi versio on alun perin julkaistu Verkkonummi.fi:ssä 3.12.2014.

 

Kaljakorin ja auringonsäteiden kautta sateen sisään

Kaikki suomalaiset varmasti tuntevat Miljoonasade-yhtyeen Marraskuu-kappaleen, jonka kertosäkeestä otsikko on lainattu. Minä koetan nyt epätoivoisesti saada lukijoiden ajatukset tulemaan takaisin myöhäissyksyisten säiden mielikuviin, joista ne tuon kappaleen sanojen mukana ovat varmaan jo kulkeneet kilisevän kaljakorin kautta kauas ihmissuhteiden draamakentille. Tämän loppusyksyn 2015 intiaanikesän kaltaiset kelitkään eivät minua nyt auta, mutta luotan kaikkien suomalaisten kyllä tietävän ja muistavan millaista se tosi syksy täälläpäin maailmaa normaalisti on.

Ihmiset tykkäävät olla ulkona silloin kun on kaunis sää, lämmintä ja auringonpaistetta. Ja vaikka tässä koetan hiukan rypistellä myös tämän trendin ulkopuolelle, tiedostan ja tunnustan, että tuo kauniiden säiden kaipuu on luultavasti mukana suorastaan ihmisen geenistössä. Peräisin mistä lie Afrikan savanneilta, niiltä ajoilta kun lajimme on aikanaan puusta laskeutunut. Sitä vastaan on siis täysin turha räpiköidä. Enkä edes halua, sillä enhän minäkään tietenkään ole poikkeus, vaan rakastan kauniita säitä ja auringonpaistetta aivan simona!

Mutta. Itse olen silti oppinut huomaamaan, että monenlaiset muutkin säät ovat mitä mainioimpia ulkoilukelejä. Ja lenkit luonnossa, usein epätäydellisiksi koetuissa säissä, tuottavat iloa ja tyydytystä tekijälleen vähintään samoin, kuin ne ”sunny strollitkin”. Tätä kirjaillessani päädyn nyt ensimmäisen kerran analysoimaan, miksi minulle on tällainen kokemus muodostunut. Tässä niitä aspekteja.

Yksin

Tosi vähän ulkoilijoita liikkuu esimerkiksi syksyisessä sadesäässä. Edes jalkakäytävillä ja varsinaisilla ulkoilureiteillä, kuten nk. pururadoilla. Jonkun harvan koirankusettajan voi nähdä kulkevan niska kyyryssä ja tulkita naaman ilmeestä, että hänkin olisi kyllä mieluummin jossain muualla. Ihan hiukankaan sivummalla, vaikkapa Meikon suosituimmilla lähipoluilla, ei ole sitten enää yhtä ainutta ristin sielua. Ei muuten edes Suomen ”ruuhkaisimman” kansallispuiston Nuuksion poluilla. Saati vielä hiukan syrjempänä. Silloin olet yksin luonnon keskellä. Aivan samoin, kuin jos olisit jossain paljon kauempana erämaiden sydämessä. Tai samalla paikalla, mutta aikamatkalla vaikka sata vuotta taaksepäin. Vain ihminen ja luonto. Sateen ropina, tuulen humina puissa. Ei ihmisiä eikä edes  ihmiskunnan ääniä, joita ei mukamas pääse nykyään karkuun minnekään. Käykääpä kokeilemassa! Ei tarvitse mennä kauas. Itsestäni tiedän, että erilaiset yksin-kokemukset ovat minulle hyviä, suorastaan lääkitseviä. En ollenkaan tiedä toimivatko ne kaikille niin. Suosittelen silti kokeilemaan, jollet jo tiedä. Mutta sen todella tiedän, että minkään sään vuoksi moista ei tarvitse jättää tekemättä!

Stressin purku

Tämä liittyy varmasti suurelta osin edelliseen kohtaan. Minulle sekä tuo yksin olo välillä, että luonnonvoimien syleilyyn meneminen ovat tasan paras stressin purkamisen ja mielen selkeyttämisen tapa. Harjoitusta on paljon takana, muillakin tavoilla. Sitten on tämä ”heti nyt” -aspekti, eli lähto silloin kun siltä tuntuu. Jos päässä pyörii liikaa asioita, jotka eivät jätä rauhaan tai selkene, silloin on tietenkin parasta tehdä irtiotto heti. Eikä jäädä odottelemaan just sellaista kivaa säätä, joka minulle parhaiten sopii. Se erilainen keli vain lisää irtiottoa tavallisesta. Kun tällaisiin pikkuseikkailuihin pääsee lähtemään kotioveltaan missä tahansa ja jo 1-2 tunnin ulkoilu putsaa päätä aivan kummasti, niin kaikki tehokkuuden aspektit ja suhdeluvutkin ovat kohdallaan, vaikka tiukkapipoisimminkin nykyelämän normein laskettuna. Näin minä muistaakseni  olen alunperin päätynyt ”huonoihin keleihin” säntäämään joskus kauan sitten, opiskeluaikoina.

Raikas ilma

Varmaan jokainen myöntää, että sateen jälkeen ilma tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta. Asia on myös fysikaalisesti ja tieteellisesti totta. Mutta niin se on myös sateiden keskellä. Lisäksi ilma on kosteaa, mikä hellii ihmisen keuhkoja ja röörejä. Näihin luonnossa liikkumisen terveyskokemuksiin ja mitattuihin vaikutuksiin palaan vielä joskus paljon perusteellisemmin, jos Luoja suo ja säät sen sallivat :-).

Selviytymiskokemukset

Hiukan varmaan linkissä ykköskohtaan jopa tämäkin, mutta oma näkökulmansa ainakin itselleni. Ja vissiin aika voimakaskin sellainen. Nimittäin tarpoessani tuolla jossain – ihan lähellä usein kuitenkin – koen salaisesti sisimmässäni jotain ylpeyttä siitä, että olen siellä ja pärjään. Niin kuin oikeat erämiehet ennen vanhaan, kelissä kuin kelissä. Tämä on tietenkin paljon varusteisiin liittyvä juttu, mutta myöskin asenteisiin. Osaan varustautua oikein. Lisäksi haluan olla täällä. Minä koen näitä fiiliksiä yhä vielä, itse asiassa joka ikinen kerta kun olen ulkona jossain niin kutsutussa huonossa säässä. Oli se sitten sade, loskainen nollakeli tai paukkupakkanen. Ja näistähän riittää uskomaton määrä mitä jännimpiä mikstuuroita täällä meillä päin. Minä taidan silloin tällöin lähteä ulos jopa tämän asian ajamana. Esimerkiksi testailemaan joitain varusteita tai niiden kombinaatioita. Uskon kovasti, että vastaavanlaisia, positiivisia selviytymiskokemuksia voi saada ja niistä nauttia ihan kuka vain, joka haluaa ja uskaltaa.

DSC06209, Naatiskelutauko siistolohkareen suojassa
Kahvitauko se on vaan penteleen mukava kelissä kuin kelissä!

Vaattei(s)ta lisää

Varusteille tulee tietenkin lisää vaatimuksia kun ulkoillaan erilaisissa keleissä. Mutta niissä ei kyllä kertakaikkiaan ole yhtään mitään rakettitiedettä, eikä raketin kokoisia rahanreikiäkään tiedossa. Kumisaappaat, sadevaatteet, kerrospukeutuminen. Jäsentelen ja kirjoitan ulkoilun, retkeilyn ja eräilyn vaatetuksesta myöhemmin enemmän ihan omassa jutussaan. Tietoa ja kokemuksia asiasta erityisesti pyörällä liikkumisen kannalta on jo nyt postauksessa ”Sonaatti maastopyörälle, Opus 1, G-duuri”.

Ja lisää näkökulmia tämän kaltaisiin ulkoilun aspekteihin löytyy tämän blogin ihka ensimmäisestä postauksesta, suorastaan ”perustuslaillisiin asiakirjoihin” laitetusta artikkelista otsikolla ”Terveyttä ja mielenrauhaa metsistä”.

–Kari

 

Mainokset

2 thoughts on “Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

  1. Kyllä on täällä Lontoon hulinassakin puhdistavaa mennä myrkysäällä tai kaatosateella commoniin talsimaan, ei takuulla ole ruuhkaa ja ilmakin harvinaisen puhdasta – kunhan on varusteet kohdillaan, koirilla ja ihmisellä 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s