Kaikki tieto ulkoilusauvoista!
Yhteenveto: Mitä kaikkea hyötyä voikaan olla kävelysauvoista ulkona jalkaisin liikkujalle. Tässä ovat yhden himoliikkujan pitkät ja analyyttiset kokemukset tiivistettynä artikkelin muotoon. Tätä tietoa on paljon ja se sisältää aspekteja, joita et varmasti ole tullut ikinä ajatelleeksi!
Artikkelin kirjoittaminen on aloitettu 18.3.2015 ja saatettu valmiin paketin muotoon 25.2.2018.
Huomio! Tämä artikkeli sisältää aivan kaikki systemaattisen eräinsinöörin vuosikymmenen aikana havainnoimat aspektit sauvojen käytöstä luonnossa kulkijan apuvälineinä. Se tarkoittaa, että niitä on paljon ja artikkeli pitkä!
1. Sisällysluettelo
Vaikkakin yhä lisää jutun pituutta, laitan tähän alkuun sisällysluettelon otsikkolistan muodossa, jotta jonkun tietyn asian löytäminen olisi nopsempaa.
SAUVOJEN MONET HYÖDYT
- Liukkaat kalliot
- Jäiset pinnat
- Jokien ja purojen ylitykset
- Suot ja muut upottavat paikat
- Jyrkät rinteet ja kivikot
- Vaihtelu ja virkistys jaloille
- Apu jalkavaivoissa
- Ensiapuväline
- Laavun runko
- Majan turva
- Pusikot ja risukot
- Lumen pudotus
- Pikkuherkkuja
- Sauvojen kääntöpuolet
SAUVOJEN RAKENTEET JA OSAT
- Sauvojen materiaalit
- Sauvojen tyypit
- Pituudet
- Paino ja tukevuus
- Kahvat
- Rannelenkit
- Sommat
- Kärjet
- Hinnat
- Esimerkkejä
- Yksi vai kaksi sauvaa?
- Kenttähuoltokelpoisuus
- Mikä on paras?
2. Hitaasti, mutta kuitenkin
Jotenkin tämän artikkelin otsikon kaltainen oli minun suhtautumiseni sauvojen kanssa kävelyyn vielä noin kymmenen vuotta sitten. Sitä ei ollut pystynyt muuksi muuttamaan aina päässäni olleet tiedot siitä, miten sauva tai sauvat ovat todistaneet hyödyllisyytensä eri puolilla maapalloa jo satojen tai tuhansien vuosien aikana. Niin vuoristoissa, erämaissa, pyhiinvaeltajien matkassa, kuin Sherwoodin metsissäkin. Eikä sitä pystynyt muuttamaan edes hyvä kaverini Jussi, joka ymmärsi käyttää sauvoja yhteisillä retkillämme mm. Yosemiten kansallispuiston huikeilla poluilla. Varmasti asenteeni sai painolastia siitä noin vuonna 1998 alkaneesta ”sauvakävelybuumista”, missä ihmiset mennä tikuttelivat massoina pitkin jalkakäytäviä ja pururatoja. Lehdet olivat täynnä ohjeita ainoista oikeista sauvakävelyn tavoista, jne. Huomaako kukaan mitään yhtäläisyyksiä mihinkään nykyaikana tapahtuviin ilmiöihin? 🙂
Tyypilliseen äärinopean omaksujan tapaani, minä pääsin jyvälle sauvojen hyödyllisyydestä vasta alettuani aktiivisesti käyttämään niitä lumikenkien kanssa kulkemisen yhteydessä joskus kahdeksan vuotta sitten. Sen jälkeen olen sitten löytänyt pala palalta liudan hyötyjä, joita sauvat voivat kulkijalle tuoda erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Ja nykyään olen jo aivan Pro Pole –tyyppi, kuten seuraavasta selviää. Mutta minun mielestäni oikeita ja hyviä sauvoja on vaikka minkälaisia, samoin niiden fiksuja käyttötapoja on ehkä yhtä monia, kuin on ihmisiäkin.
3. Artikkelin fokus
Tämä artikkeli ei siis käsittele hiukkaakaan mitään sauvakävelyä! Vaan sauvojen käyttöä luonnossa kulkijan apuvälineinä. Se, että menin tätä juttua lopulta finaaliin saattaessani pitkästä aikaa päivittämään internetistä tietojani sauvakävelyn historiasta ja nykyisyydestä, oli minulle peräti hyödyllistä. Minulle nimittäin varmistui se, miksi tuo laji ja ilmiö tuntui silloin niin vastenmieliseltä tällaiselle omien polkujensa kulkijalle. Ja että se tuntuu aivan samanlaiselta yhä vieläkin.
4. Hiihtopuoli
Sauvojen osuutta hiihtämisessä en käsittele tätä raapaisua enempää tässä artikkelissa. Kuten kaikki hyvin tietävät, hiihtämisessä sauvat ovat perin juurin oleellisessa roolissa, ainakin nk. perinteisellä tyylillä edettäessä ja varsinkin tuntureilla taikka muissa villeissä maastoissa kuljettaessa. Vaikkapa maastohiihdossa metsä- taikka muilla vastaavilla suksilla tarvitaan myös aivan omanlaisiaan sauvoja. Pidempiä ja isoilla sommilla varustettuja. Eikä niiden yleisesti ottaen kannata olla mitään pituudeltaan säätyviä, vaan yksinkertaisesti ”yhtä puuta”, mistä ikinä materiaalista sitten ovatkaan tehdyt. Niin ne varmemmin kestävät sellaista kovaa käyttöä ja ankaria oloja.
Sauvojen monet hyödyt
Alla on omien väliotsikoidensa alle avattuna kaikki ne erilaiset hyödyt, joita retkeilysauvat voivat kulkijalle hänen monenlaisilla matkoillaan tarjota. Ja voi niitä olla vielä paljon enemmänkin, mutta nuo minä olen retkilläni tähän mennessä oppinut ja kokenut.
5. Liukkaat kalliot
Muilla kuin kuivilla keleillä nimenomaan kalliot ovat usein liukkaita, ties missä kohdissa. Niillä olevien sammal- ja muiden kasvustojen, tai joskus jopa pelkästään monenlaisia emmeitä sisältävän ”orgaanisen veden” vuoksi. Talvikeleistä nyt tässä kohtaa edes puhumatta. Kaksi hyvää lisätukipistettä antavat kulkijalle aivan toisenlaiset mahdollisuudet edetä liukkaidenkin paikkojen läpi, kuin mitä kaksijalkainen huteruus muuten sallii.
6. Jäiset pinnat
Talvella sitten erilaisten liukkaiden kohtien määrät maastossa ovat kertaluokkia suuremmat, kuin sulaan aikaan. Vaihdellen toki aivan valtavasti. Joskus sopiva nuoskalumi suorastaan liimautuu kaikkiin alla oleviin materiaaleihin, niin että kulkija saa tuntea omaavansa kärpäsen tai hämähäkin kyvyt. Mutta useimmiten liukkaita paikkoja löytyy vaikka mistä, aivan sellaisilla mukavan helpoilla pakkassäilläkin. Saati sitten suojan jälkeisillä pakkasilla. Tai peräti sen jälkeisellä plussakelillä! Jokainen meistä on noita kokenut. Ja jos liikumme tuolla ulkona luonnossa jalkaisin myös talviaikaan, lisää tulemme niitä itse kukin kokemaan.
Aivan samoin kuin vaikkapa syysliukkaiden kallioiden kohdalla edellä, yksi tai kaksi jalkoihin nähden korkealla olevaa tukipistettä tuo todella paljon lisää varmuutta ja helppoutta menemiseen. Ei tarvitse kierrellä juuri mitään paikkoja.
7. Jokien ja purojen ylitykset
Näihin törmäilin usein silloin aloittaessani uudelleen lumikengillä kulkemiseni joskus vuoden 2010 paikkeilla. Vaikkapa Meikon alueilla päädyin aivan vähän väliä ylittämään puroja tai metsäojia, joiden pinnalla oli sekä jäätä, että sulia paikkoja. Joskus jääosat enemmistönä, joskus toisinkin päin. Mieleeni painui oikein erityisesti se, miten pystyin ottamaan sauvoista tukea kaikissa tuollaisissa hankalissa paikoissa. Ja miten monet monituiset kerrat en kyseisestä paikasta olisi ilman sauvoja (tai jotain muuta seivästä) ollenkaan yli mennyt.
Aivan samalla tavoin ovat sauvat sittemmin olleet tehokäytössä lukemattomilla Lapin vaelluksilla, saati sitten Norjan puolella! Ja tällaisissa paikoissa ne ovat kelvanneet aina kovin hyvin myös ilman sauvoja kulkeville kollegoille.
8. Suot ja muut upottavat paikat
Tämä ei ole sitten enää edellisten kaltainen käyttötapaus. Upottavissa paikoissa ei nimittäin tahdo saada paljoa hyötyä seipäistä tai tikuista, jotka uppoavat sinne suohon vielä sutjakammin kuin omat saappaant ikään. Mutta kun sauvoissa on silloin sopivat sommat – tai useimmiten aivan mitkä tahansa sommat – silloin ne ovatkin taas vallan mahtavat apuvälineet, jotka auttavat kulkijaa yli hankalien paikkojen. Antaen tukea kaiken maailman loikkauksissa ja aivan keventäen painoakin upottavien askelten päältä.
9. Jyrkät rinteet ja kivikot
Tuntureilla ja vuoristoissahan nämä asiat tulevat todella selvästi esiin. Oikein jyrkissä ylämäissä sauvat ja kädet antavat paljon lisäpuhtia siihen nousemiseen. Toki tasapainon pitämiseenkin samalla, mutta kyllä tuo lisätehokin on noissa oloissa aivan kenen tahansa helposti huomattavissa jo aivan heti. Saati sitten illempana, jalkojen alkaessa jo enemmän tai vähemmän valitella kurjaa osaansa :-).
Jyrkkiä mäkiä alas mennessä sitten se lisätuki on arvossaan, samoin kuin hankalissa kivikoissakin. Tosin kyllä tuo lukemattomissa kohdissa jaloilta pois otettu voimakin muuttuu iloksi illalla. Tai ainakin vähentyneeksi harmiksi, sillä pitkät alamäet rasittavat jalkojen lihaksistoa ja niveliä paikoista, jotka eivät ole sellaisiin rasituksiin ollenkaan tottuneet.
10. Vaihtelu ja virkistys jaloille
Tässä sitten aihepiiri, josta olet tuskin edes kuullut mitään koskaan! Siis sauvojen roolista näissä. Minä kuitenkin törmäsin tällaiseenkin asiaan silloin, kun ryhdyin totuttamaan elimistöäni pitkiin marsseihin myös kovilla alustoilla, valmistautuessani elämäni ensimmäiselle pyhiinvaellukselle vuonna 2014. Ja kun sitten päädyin ihmettelemään erinäisiä asioita myös tutun ortopedin kanssa, sain häneltä useita aivan loppuelämän läpi kantavia vinkkejä. Joista yksi tai useampikin liittyi sauvoihin, riippuen miten asioita katselee.
Ensin pohjaksi se ehkä suurin ja tavallaan tavattoman yksinkertainen asia, simuloiden tähän ortopedin lauseet niin tarkkaan, kuin vain muistamaan pystyn: ”Kuule Kari, kun sinä kävelet metsässä ja poluilla, jokainen askeleesi on erilainen, rasittaen monipuolisesti hyvin suurta joukkoa jalkojesi lihaksia ja nivelistöä. Mutta kun kävelet tai juokset kovalla alustalla, kaikki askeleet ovat samanlaisia, tarkoittaen miljoonaa samanlaista iskua joihinkin paikkoihin”.
Noita ”miljoonia samanlaisia iskuja” lähdin sitten taklaamaan erilaisilla menetelmillä, joiden skaalaan yllättäen myös sauvat toivatkin aivan uusia ulottuvuuksia. Niitä sopivasti kävellessä käytellen, saa nimittäin omaa askellustaan muuteltua. Pelkästään sauvojen käyttäminen sellaisilla monen askeleen yli menevillä pitkillä vedoilla, aiheuttaa selvää vaihtelua jalkojen rasitukselle, riippuen aina siitä, missä vaiheessa sauvojen työntö tulee mukaan ja missä vaiheessa hellittää. Olivathan nämä opit sitten ihania pieniä apuja siellä peräkkäisten yli kolmekymppisten päivien asfalttitaipaleilla, missä jalat pyrkivät joskus sanomaan kerta kaikkiaan sopimukset irti kulkijan kanssa!
11. Apu jalkavaivoissa
Joskus iskevät ties mitkä jalkavaivat maastoissa kulkijoihinkin. Nilkka nyrjähtää, syntyy rasitusvammoja, jne. Silloin vaellussauvat muuttuvat kävelykepeiksi. Tällaisiin tarpeisiin ainakin minun sauvojani on jo käytetty vähintään kymmenen kertaa pelkästään viimeisten viiden vuoden aikana. Ryhmissä vaeltaessa on vaan erilaisia vahinkoja sattunut tai vaivoja eteen tullut milloin kenellekin. Ja silloin meikäläisen vaellussauvat ovat yllättäen kelvanneet jopa aivan nuorille kulkijoille, jotka muuten eivät moisia välineitä kehtaa käyttää. Ovatpa yhdellä Lapin vaelluksella olleet minun kaksi sauvaani peräti kahden eri henkilön apuna ja helpotuksena!
12. Ensiapuväline
Tällaisiin toimiin en minä eivätkä sauvani ole vielä onneksi koskaan joutuneet, mutta jos jonkun jalka vaikka menisi kerta kaikkiaan poikki jossain kaukana palveluista, yksi tai kaksi tukevaa sauvaa lyhyiksi painettuina antavat mahdollisuuden tehdä nopeasti järeä lasta jalan tueksi.
13. Laavun runko
Tähän tarkoitukseen säädettävän mittaiset sauvat ovat kuin luodut ja niin on minunkin sauvojani moiseen käytetty ties kuinka monet kerrat.
14. Majanturva
Otsikko on retkeilijän johdannainen tutummasta sanasta kodinturva. Nyt mennään sitten vielä kauemmas ihmisille tutuista aspekteista, kuin suinkaan aiemmassa ”vaihtelu ja virkistys” –kohdassa! Minulle tämmöinenkin aspekti on kuitenkin muodostunut aivan relevantiksi, nimenomaan sellaisissa kulkurikuvioissa, joissa taivallan pitkiä matkoja yksinäni ympäri Suomenmaata, yöpyen omillani metsissä. Niissä kuvioissa Suomessa elävät jo aika monet susilaumat muodostavat yhden huomioon otettavan asian.
En pura asiaa tähän yhtään enempää kuin sen verran, että yöunieni turvaamiseksi kehittämäni kolmiportaisen ratkaisun kaikkein ”sisimmäinen piiri” sisältää parissa minuutissa kentällä kasattavan lähi-itsepuolustusvälineen, jonka runko muodostuu kahdesta käyttämästäni vaellussauvasta! Enemmän tuosta minun kulkuriretkiin valmistautumisestani ja vähän lisää tästä susijengituumailustakin löytyy kiinnostuneille tämän blogin artikkelista Syksyinen testivaellus, osa 6.
15. Pusikot ja risukot
En tiedä, ovatko moiset ”luonnonilmiöt” nyt missään roolissa kenenkään muun ulkoilun maailmassa? Minun maailmassani kuitenkin ovat, koska erilaisilla löytöretkilläni kyllä aika usein päädyn myös sellaisiin vähän hankalammin läpi kuljettaviin maastoihin. Kun sauvat nyt erittäin usein käsissäni retkillä ovat, olen sitten päässyt huomaamaan, miten niiden kanssa pääsee kaikenlaisista pusikoista ja kuusten oksistakin läpi vähän mukavammin kuin ilman. Kädet suorina noin pään korkeudella ja sauvat normaalisti alaspäin osoittaen, saa oksistot taipumaan aika mukavasti pois ainakin naaman ja yläkropan tieltä.
16. Lumen pudotus
Talvella sitten vastaavanlaisista paikoista kulkiessa on mukava huidella sauvoilla ainakin kaikkein suurimpia lumimääriä alas edessä olevista oksista, niin voi useimmiten säästyä niiden rojahtamiselta suoraan kauluksesta sisään!
17. Pikkuherkkuja
Jottei juttuun tulisi niin mahdottomasti otsikoita, kerään tämän alle vielä jokusia kivoja pikku hyötyjä, joita sauvoista voi retkillään saada. Enhän olisi näitä kaikkia ehkä edes muistanut tätä kirjoittaessani, mutta keräillessäni tarinaan sopivia valokuvia, tulivathan sieltä mieleen. Huilailu sauvoihin nojaten on suosittu huvi esimerkiksi kesken pitkien nousujen. Näppärät ne ovat myös esimerkiksi pipon tai sormikkaiden tuuletukseen taikka kuivailuun tauoilla. Ja sitten vielä jos päästään vetämään jotain kunnollista jumppaa ja venyttelyä, on yksi sauva aika olennainen komponentti hyvin monissa hyödyllisissä liikkeissä. Aivan oman otsikkonsa väärti olisi tämä, mutta nyt menköön tilan säästöksi näin. Raskaan rinkan kanssa taivaltaessa kevytkin sauvojen käyttö tuottaa kummasti virkistystä hartioille!
18. Sauvojen kääntöpuolet
Painavathan ne sauvatkin tietenkin ja ilman niitä pääsee parhaimmillaan kulkemaan taas useampia satoja grammoja vähäisemmällä massalla, jos ei hyötyjä sitä suuremmaksi koe. Kaksi hilua lisää huolen pidettäväksi ja jonnekin mahdollisesti unohdettavaksi ne myös mukanaan tuovat. Merkittävin haittapuoli minulle on ollut ”ylimääräiset” esineet käsissäni, lukemattomat kerrat kameran kanssa väsätessäni. Mutta riittävän helposti olen nuo aina saanut lyötyä pystyyn maahan, laitettua nojaamaan puun runkoa vasten, tai vain päästettyä kaatumaan. Siis riittävän helposti minulle, verrattuna niistä saamiini tavattoman moniin hyötyihin ja iloihin.
Tätä enempää en minä ole osannut haittapuolia sauvoista löytää, mutta monet asiat voivat tietenkin näyttäytyä erilaisina muille.
Sauvojen rakenteet ja osat
Seuraavaksi on sitten omien väliotsikoittensa alla kerrottuna kaikki ne sauvojen ominaisuudet, jotka minä olen tähän mennessä osannut niistä omissa käytöissäni havaita ja muistiin ylös kirjata.
19. Sauvojen materiaalit
Minun kokemusteni mukaan vaellussauvoja valmistetaan nykyään pääosin alumiinista ja lasikuidusta. Jälkimmäisten materiaalien kirjosta en kyllä tarkemmin tiedä, niissä voi olla mukana melkein mitä tahansa muovin sukuisia aineita ja yhdistelmiä, eli komposiitteja.
Alumiinisauvojen hyvänä puolena on ainakin se, että vääntölujuutensa tuolla puolen ne eivät yleensä katkea, vaan taipuvat mutkalle. Jonka voi sitten useimmissa tapauksissa oikaista, jopa ilman, että sauvan vahvuus siitä ainakaan paljoa kärsii. Ja moiset oikaisut pystyy yleensä hoitamaan aivan siellä reissun päällä. Nämä säännöt ovat toimineet ainakin minun perussauvojeni kanssa jo yli seitsemän vuotta putkeen.
Lasikuitu- tai komposiittirakenteiset sauvat puolestaan sitten kerta kaikkiaan murtuvat, jos niiden vääntölujuus ylitetään. Korjatuksi ne voi saada, jos kuljettaa mukanaan pätkän juuri sopivan vahvuista alumiini- tai muuta putkea. Kuinka suuria vääntöjä sitten mitkäkin sauvat kestävät, on ainakin minulle yhä täysi mysteeri. Koska moisia tietoja en ole vielä minkään sauvan valmistajan nähnyt julkaisevan, enkä ole raaskinut enkä ehtinyt ryhtyä niitä itsekään testaamaan.
20. Sauvojen tyypit
Yleensä kaikki vaellussauvat ovat pituudeltaan säädettäviä. Säädön ja lukitsemisen mekanismeja on markkinoilla kahta tyyppiä. Kiertäen lukittuvat ja erillisten salpojen kanssa lukittuvat.
Salpalukitusta pidetään aika yleisesti parempana kuin kiertolukitusta. Omien kokemusteni perusteella minä kyllä pidän niitä vain hiukan helpompina käyttää. Kerrotaan, että kiertolukitus ei pidä. Jostain syystä se kuitenkin pitää minun (erilaisissa) sauvoissani aivan yhtä hyvin kuin salpalukituskin. Toki putkia täytyy kiertää kohtalaisesti riittävän lukituslujuuden saavuttamiseksi, muttei mitenkään ihmeellisesti eikä hampaat irvessä. Aika kevyt kierto paljain käsin on riittänyt mainiosti. Ja jos sitten joskus on tullut hutiloitua niin, että toinen sauva on vähän lyhentynyt riennoissa, korjausliike on ollut kovin yksinkertainen ja nopea.
Kiertolukituksen haittapuoliksi voi halutessaan lukea myös sen, ettei niissä ainakaan useimmiten ole mitään mekanismeja pitämään putkia toistensa sisällä. Eli sauvoja pidennettäessä täytyy pitää huoli, ettei kiskaise putkea kokonaan ulos toisen sisältä. Eivät ne siitä kyllä rikki mene ja ovat ihan helpot pujottaa takaisin, mutta kyllähän moinen hidastaa touhua ja voi pistää harmittamaan. Tämän estämiseksi kiertolukittavissa sauvoissa on aina merkit, joiden yli putkia ei tulisi vetää. Stop, Limit, Max, tai jotain semmoista. Ainakin minun käyttämissäni salpalukituissa sauvoissa sen sijaan on topparit, joita ulommas putket eivät vetämällä tule.
Eli kai se salpalukitus on kuitenkin jonkun verran helpompi käyttää ja saada pitämään. Sen haittapuolena on sitten taas sauvojen pykälikäs kokonaishabitus, joka tulee esiin harmillisesti ainakin risukoissa, pusikoissa ja semmoisissa paikoissa kulkiessa, kun sauvat takertelevat vähän kiinni tuon tuostakin.
21. Pituudet
Säädettävät vaellussauvat koostuvat useammasta, sisäkkäin menevästä osasta. Semmoisella rakenteella niiden pituutta voidaan säätää jonkun minimin ja maksimin välillä. Maksimimitalla on väliä sen puolesta, että sauvan saa asetettua tarpeeksi pitkäksi itselleen erilaisiin olosuhteisiin. Kuivilla keleillä ja tasamaalla pituudeksi riittää suurin piirtein sellainen, joka asettaa kulkijan kyynärnivelen noin 90 asteen kulmaan. Mutta moinen ei missään tapauksessa ole mikään universaali ohje, jota pitää noudattaa! Vaan sopiva sauvan pituus on se, mikä sinusta tuntuu hyvältä! Ja esimerkiksi maastossa hyvältä voi tuntua paljon pidempi sauva, kuin asfalttijolkotuksilla. Näin on varsinkin pehmeillä ja upottavilla alustoilla, samoin vaikka pitkiä alamäkiä kulkiessa. Joten sauvan maksimimitta kannattaa kyllä valita kohtalaisen pitkäksi.
Minimimitta taas kertoo, kuinka pieneksi paketiksi sauvat saa esimerkiksi kuljetusta varten. Tällä voi olla hyvinkin paljon merkitystä esimerkiksi silloin, kun sauvat haluaa pistää menemään vaikka lentokoneen ruumaan, joko matkalaukkuun tai yhdessä repun kanssa.
Sauvojen sisäkkäin menevien osien määrä vaikuttaa eniten niiden minimipituuteen. Moniosainen sauva pakkautuu lyhyemmäksi, kuin vähäosainen. Minun kokemukseni kertoo säädettäviä sauvoja olevan nykyään saatavilla 2-4 –osaisina. Kaksiosaiset ovat robusteja työkaluja, joita ei matkalaukkuihin pakkailla, mutta hoitavat duuninsa ja ovat kestäviä kumppaneita. Neliosaiset sitten edustavat jo yleensä aika hienostuneita (ja kalliita) tukivälineitä, jotka on helppo pakata tarvittaessa vaikka pieneenkin matkalaukkuun tai reppuun pitkillä reissuilla. Näistä kaikista löytyy käytännön esimerkkejä alempana.
Minulle, perusarvoiltaan noin 178 cm ja 83 kg tyypille aika sopivaksi sauvojen keskimääräiseksi pituudeksi on osoittautunut 125 cm. Tosin, ei se niin nokon nuukaa ole, joskus vaan kävelen aivan tyytyväisenä joko pidemmillä, tai lyhyemmilläkin sauvoilla. Minun kehoni tuntuu sopeutuvan mielellään erilaisiin juttuihin.
22. Paino ja tukevuus
Ainakin jossain määrin nämä kaksi asiaa ovat vastakkaisia. Niin, että tukevimmat sauvat eivät ole keveimpiä, eivätkä keveimmät tukevimpia.
Kuinka merkittävä asia paino on sinulle? Jos vaikka kuulut nk. grammanviilaajien sukukuntaan, joille keveys on aivan tärkeimpiä asioita koko retkeilyssä tai vaeltamisessa, silloin kai sitä periaatetta täytyy soveltaa sauvojenkin kohdalla. Tosin olettaisin soveltamisen tapahtuvan tässä kohdassa tehokkaimmin niin, ettei mitään sauvoja mukana kuljeteta. Koska ilmankin pärjää.
Minulle keveys ei ole koskaan ollut kovin vahvasti ohjaava tekijä, vaan monet muut menevät usein sen ohi. Toki tietenkin vain niin kauan, kuin sellaiseen on varaa, eli selkä kestää ja jalat kantavat. Niin kauaksi kuin mies halajaa. Niinpä mukanani melkein joka paikassa kulkevat sauvani ovat sellaiset halvalla ostetut perusvälineet, kaksiosaiset, kiertolukittavat alumiinisauvat. Painavat 470 grammaa kaksin kappalein ja ovat kestäneet kaikki koitokset tähän asti. Joskus taipuneet Norjan vuoriston kivikoissa päälle kaaduttuna, mutta siitä riittävästi paikan päällä oikaistut. Niiden tekniset tiedot löytyvät esimerkkikohdasta alla, samoin kuin parien muiden kohtalaisen paljon käyttämieni sauvojen tiedot.
Sauvojen paino on kuitenkin sillä tavoin merkillinen asia, että pienet painoerot vaikuttavat kummallisen suurilta noin käsivaralla vertailtuina. Alempana minun kolmien erilaisten sauvojeni vertailutaulukossa näkyy esimerkiksi, että järeimmät ”seipääni” painavat 235 grammaa kappale ja painoskaalassa keskimmäiset puolestaan 203 grammaa kappale. Silti nämä jälkimmäiset vaikuttavat kädessä tosi paljon edellisiä kevyemmiltä! Ja kuitenkin, en minä sitten taas niitä oikeasti käyttäessäni huomaa yhtään mitään painoeroja. Ihminen on vähän kummallinen kone.
23. Kahvat
En tiedä viitsiikö näihin kukaan mitään huomiota suoda? Voisi kyllä kannattaa, sillä tätä kautta kulkee aivan kaikki se voima ja tuki, mitä sauvat sinulle koskaan tarjoavat. No, kyllähän vissiin noin kaikki olemassa olevat sauvojen kahvat ihan riittävän hyviä ovat, en minä ainakaan ole vielä mihinkään isoihin mokiin näissä törmännyt. Mutta pieniin eroihin sentään, sekä muotoilussa, että materiaaleissa. Ensimmäinen on makuasia jokaiselle, kuten ehkä jälkimmäinenkin. Itse olen jostain syystä tykästynyt eniten kahvoihin, joissa on käytetty ainakin osittain korkkia. Kyseessä voi olla vain joku luonnonmateriaalin ihastelu, mutta minusta ainakin tuntuu siltä, kuin korkkipäällysteiset kahvat olisivat juuri sopivan joustavia ja liukumattomia minun käsilleni – usein kaikenmoisten sormikkaiden tai hanskojenkin peittäminä.
24. Rannelenkit
Yllättävänkin tärkeä komponentti! Koska jos sauvoja pidemmän päälle käyttää, alkaa niiden kahvojen puristaminen rasittaa käsiä ja sormia. Sopivasti rannelenkkeihin laitettuna sen sijaan sauvoista tarvitsee pitää kiinni vain hyvin kevyesti, vaikka niihin laittaisikin jatkuvasti paljon voimaa. Tämä on tietysti peruskauraa hiihtäjille, mutta voi olla yhtä totta myös retkisauvojen käyttäjälle.
Tässä asiassa on sitten kaksi juttua tsekattavana. Millainen on remmien kiinnitys- ja kiristystapa, sekä kuinka pitkät ne remmit ovat! Huutomerkki edellisen lauseen perässä sen vuoksi, että aika monissa sauvoissa remmin pituus riittää kyllä paljaille käsille ja ehkä vielä ohuita sormikkaitakin käyttävälle, muttei enää millekään paksummille käsineille. Sellaisten kanssa sauvan otteesta tulee sitten epämukava ja käsineiden pujottaminen lenkkeihin on yhtä tuskaa. Tämä on kyllä aika metkaa, sillä olen urallani törmännyt muun muassa useampiinkin tunnettujen suomalaisten valmistajien oikein metsä- ja tunturihiihtoon tarkoitettuihin sauvoihin, joiden rannelenkit riittävät ainoastaan niin kutsuttujen hylkeennahkahiihtäjien hengettömille sormikkaille!
Lenkkien lukitusmekanismit ovat sitten toivottavasti sekä yksinkertaiset käyttää (jopa pakkasessa ja sormikkaat kädessä), että ehdottomasti pitävät.
25. Sommat
Sompa on siis se semmoinen rinkula siellä sauvan alapäässä, joka estää sitä uppoamasta kokonaan lumihankeen. Sorry!
Minun omat kokemukseni vaellussauvojen runsaasta käytöstä ovat semmoiset, että yhtään mitään sopia en niissä tarvitse juuri koskaan. Enkä sen vuoksi sellaisia sauvoissani käytä, koska ainoa niistä saamani ”riemu” olisi jatkuva kiinni takertelu. Jos ja kun ne joskus sujahtavat vähän turhan syvälle jonnekin, kuittaan sen vaan sauvan uudella, paremmalla sijoituksella. Mutta. Joskus harvoin voi sitten osua eteen paikkoja ja tilanteita, missä ne sommat olisivat aivan päivän pelastus! Kunnon vetelät suot ovat sellaisia paikkoja. Moisia ääri harvoin ainakin minun eteeni sattuvia tilanteita varten kuljetan vaan rinkassani varoiksi mukana paria sauvoihini sopivaa sompaa. Eivät vie juuri mitään tilaa ja painavat yhteensä noin 30 grammaa, niitä paketissa pitävine karbiinihakoineen.
26. Kärjet
Tuskin kukaan tämmöisiin huomiota kiinnittää sauvoja ostaessaan? En minäkään. Silti monia erilaisia sauvoja käyttäessä on päätynyt huomaamaan niiden kärjissäkin eroja. Yleisesti ottaen sauvojen kärjet on tehty jostain hyvin kovasta teräksestä tai jopa karbidista, joka eivät kulu pilalle edes sitä kivipinnoilla käytettäessä. Maastossa tuollaiset kärjet pitävät tietenkin mahdottoman hyvin, samoin myös maanteiden ja jalkakäytävien pinnoitteilla, kuten asfaltilla. Kallioilla ja kivipinnoilla tulee sitten eroja. Jopa oikein suuriakin eroja. Suurin osa minun käyttämieni sauvojen kärjistä pitävät toki riittävästi karkeilla kivipinnoillakin, mutta sileämmillä sitten ei.
Yhteen huimaan poikkeukseen olen kuitenkin tässä asiassa toistaiseksi törmännyt. Minun kalleimmissa, keveimmissä ja pienimpään pakettiin menevissä sauvoissani on jotkut semmoiset ihmekärjet, jotka pureutuvat aivan sileimpiinkin kalliopintoihin täysin käsittämättömällä tavalla! Niiden renkaan muotoinen karbidikärki pitää jopa vielä uskomattoman jyrkillä kulmillakin. Eihän tuo nyt ole mikään välttämättömyys eikä edes tärkeä asia, mutta tulkoon silti mainituksi.
Moniin sauvoihin tulee ostettaessa mukana kumiset tulpat, jotka voi painaa tai kiertää metallikärkien päälle. Ne on tarkoitettu pehmentämään tuntumaa ja vähentämään kopinaa asfaltilla käveltäessä. Maastossa sellaisia ei tarvita, vaan moiset ainoastaan huonontavat sauvojen pitoa erilaisissa paikoissa. Mutta eivät ne siellä juuri harmia pääse aiheuttamaan, sillä tuhoutuvat ja häviävät maasto-olosuhteissa hyvin nopeasti :-).
27. Hinnat
Erilaisten sauvojen valikoimat ovat nykyään aivan mahdottomat ja samoin on hintahaitari. En edes tiedä, kuinka kalliita sauvoja mahtaa olla olemassa joidenkin lajien himoharrastajille, mutta varmaan useammista satasista puhutaan. Itse päädyin joskus törsäämään muistaakseni peräti yli sata euroa sellaisiin keveisiin ja hyvin pieneen tilaan pakkautuviin alumiinisauvoihin. Vallan hyviksi ovat osoittautuneet nimenomaan lentoretkillä. Mutta oikein hyviä ja tavattoman monikäyttöisiä kävelysauvoja voi saada ostettua itselleen jopa reilulla kympilläkin! Juuri 23.2.2018 katselin 15 euron sauvoja yhden kaupan hyllyssä ja aivan kelpo työkaluilta vaikuttivat.
28. Esimerkkejä
Alla on taulukon muodossa tiedot niistä kolmesta sauvaparista, joita olen itse monet viimeiset vuodet käytellyt niin lyhyemmillä kuin pidemmilläkin retkilläni luonnossa. Ne eivät ole mitään suosituksia kenellekään! Ainoastaan esimerkkejä aika erilaisista sauvoista, jotka kaikki ovat osoittautuneet aivan mennen ja tullen riittävän hyviksi minulle, mihin tahansa käyttöön, jonka vaan olen keksiä osannut.
29. Yksi vai kaksi sauvaa?
Tämäkin on ihan hyvä kysymys. Koska yhdestäkin sauvasta voi kulkija saada paljon apua ja riemua. Yhden sauvan tai kepakon kanssa ennen vanhaan oikein yleisesti kuljettiin melkein joka puolella maailmaa ja ainakin vuoristoissa, sekä muissa hankalissa maastoissa. Ja niin voi oikein hyvin tehdä nykyäänkin. Minä tunnen ainakin yhden vaeltajan, jonka tapana on etsiä vaelluksen alussa luonnosta joku sopiva kepakko, putsailla ja veistellä sitä juuri sopivaksi ensimmäisenä reissun iltana ja sitten kulkea sen kanssa koko taivallus loppuun. Tuo konsepti vaikuttaa aivan ihastuttavalta ja kyseinen henkilö kertoo saavansa sauvasta kaiken sen tuen ja turvan, mitä ikinä tarvitsee.
Noin insinöörinä ja omien kokemusteni mukaan sauva kummassakin kädessä kyllä tarjoaa paljon enemmän tukea hankalissa paikoissa kuin yksi. Samoin niistä saa tarvittaessa joskus mukavasti tehoa irti jalkojen avuksi vaikka pitkissä nousuissa. Minun oma summeeraukseni näistä on matemaattisesti tällainen: 0 < 1 < 2. Eli sama suomeksi: Yksi on parempi kuin ei mitään ja kaksi on parempi kuin yksi.
30. Kenttähuoltokelpoisuus
Useimmat kävelykäyttöön valmistetut sauvat ovat siis tehdyt joko jostain alumiiniseoksesta, tai erilaisista lasikuidun kaltaisista komposiittimateriaaleista. Alumiinin hyvä puoli on se, että vaikka sauva jostain syystä pääsee taipumaan, sen saa yleensä aina väännettyä takaisin ainakin riittävän suoraksi aivan siellä kenttäoloissakin. Niin on minun molemmille pitkillä retkillä mukana olleille alumiinisauvoilleni tapahtunut useampia kertoja, ilman tuota suoristamista suurempia huolia asiasta. Tokihan alumiiniputki voi huonoimmillaan taipua niin jyrkällekin mutkalle, että se siitä takaisin vääntäessä sitten vallan katkeaa. Suuri ei moisen sattumuksen todennäköisyys kuitenkaan liene, sillä ainakaan minun useilla kymmenillä retkilläni ei sellaista ole vielä päässyt sattumaan.
Lasikuitu- tai komposiittiisauvan pettäessä, se sitten katkeaa kerta kaikkiaan. Katkeamiskohta jää riisteiden varaan kiinni, mutta vähäisintäkään rasitusta sauva ei enää sen jälkeen kestä. Minä tunnen moisen ilmiön ainoastaan hiihtotouhuista vuosikymmenten takaa, eikä minulla ole pitkillä vaelluksilla toistaiseksi koskaan komposiittisauvoja mukana ollut.
Kummankin tyyppisen sauvan voi kätevä ja jonkun verran varautunut kulkija tietenkin korjata ainakin kohtalaiseen käyttökuntoon myös retken päällä. Vaikkapa tukemalla katkeamiskohdan yhdellä tai useammalla oksalla tms. ja sitomalla paketin kasaan jesseteipillä, rautalangalla, nippusiteillä tai narulla. Mitä nyt mukana sattuu jollakulla olemaan.
31. Mikä on paras?
Tällaisia aina kysytään aivan kaikista asioista ja varusteista. Koska ihmiset nyt vaan rakastavat yksinkertaisia vastauksia ja totuuksia. Minkä vuoksi juuri sellaisia sitten myös paljon annetaan. Minulle sellaiset ”tämä rinkka on tasan paras” –kommentit kertovat ainakin siitä, ettei vastaaja joko tiedä mistään mitään, tai ei viitsi ajatella yhtään mitään. Sillä parhaat ja sopivimmat välineet ovat useimmiten erilaiset eri käyttötarkoituksiin ja olosuhteisiin, samoin kuin erilaisille ihmisille.
Sauvoistakin voi ilman muuta saada itselleen vaikka minkämoisen intohimon kohteen ja tykästyä perin juurin johonkin tietynlaisiin sauvoihin. Minun henkilökohtainen kokemukseni on kuitenkin sellainen, että joka ainoat sauvat, joita olen koskaan käyttänyt, ovat olleet aika hitsin hyvät. Palvelleet minua aivan erinomaisesti jonkun retken tai reissun, tai tusinoita sellaisia. Olen vissiin sopeutunut ja tottunut niihin, minkä jälkeen kyseinen työpari (sauvat + minä) ovat olleet justiinsa toisilleen sopivat.
Tätä voi tulkita niin, ettei sauvojen hankintaan tarvitse välttämättä perin kauheasti etukäteen perehtyä ja pelätä, mahtaako sitä osata ostaa itselleen sopivat. Osta pois vaan! Jotkut, mitkä nyt mukavilta kaupassa näyttävät tai tuntuvat. Kunhan pituus riittää ja pystyt sitä myös säätämään, eli lukitukset tuntuvat sinusta riittävän helpoilta.
Eikä niiden todellakaan tarvitse olla mitään hienoja ja kalliita välineitä. Minulla nyt sattuu olemaan sauva-arsenaalissani yhdet vähän senkin suuntaiset välineet, mutta siltikin aivan ylivoimaisesti eniten käyttämikseni ovat vaan muodostuneet paikallisen Prisman laarista kerran töistä tullessani alle kolmella kympillä ostamat yksinkertaiset ja tukevat sauvat.
Jos kuitenkin tarvitset pieneen pakettiin meneviä sauvoja, mukaan kuljetettaviksi lentomatkojen taakse, sitten hanki hyvä ihminen sellaiset 3-4-osaiset. Ja jos sauvojen keveys tuntuu sinusta hyvältä, etsi itsellesi keveät ja mukavat. Tarjontaa ja valikoimaa kyllä piisaa!
–Kari
Lähierä™ 
Olipas melko tuhti tietopaketti!
Sveitsiläiset ovat aivan villeinä vaellussauvojen perään. Siellä päiväretkiä patikoidessani aloin ekan kerran miettiä sauvojen hankintaakin, mutta olivat sellaisissa hinnoissa, että hankinta jäi koti-Suomeen. Tosiaan, vuoren rinnettä ylös punnertaessa noista on arvaamattoman paljon hyötyä. Piti ihan omat sauvat kaivaa esiin, ja tarkistaa minkälainen on kärki. Se on samanlainen kuin tuossa viimeisessä kuvassa. Ja hyvä niin 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Itse olen tottunut vain yhtä keppiä kerrallaan taluttamaan.
Sauva Hi-Teck kelokuusta (yleensä).
149cm, 418gm kuivana on nähtävästi tuo viimeinen.
Pito on suht hyvä kaikissa keleissä ja maastoissa.
Polut ja umpimetsässä toimii erinomaisesti, pikkupurot menee seipäällä ylilläen..
Aika liukas kallioilla kyllä, muttei taida voframia kärkeen tulla.
Jos ei sovita askeleitaan, niin ei taida raskasmetallikaivoksetkaan johon saattaa hyvinkin luonnossa törmätessään auttaa.
.
Loistavaa on sauvan luonnonmukaisuus, biohajoavuus ja luotettavuus, yhtään keppiä ei ole poikki mennyt ainakaan omissa metsätaivutuksissa. Läheltä on aina jos sattuisi rikkomaan korvattavuus.
Kepistä saa hyvän otteen yleensä, toimii kahdenkäden työntimenä/ tasapainnoittajana jyrkissä maasto-oloissa.
Hinna nahkaa vaellussauvaankin rannetueksi?
Kokeiltuana tuntuisi toimivan, ei voi olla uusi keksintö?
No,vaikeaa sivuuttaa jo keksintyjä, mutta hiilikuidut ja muovit, mitenkähän niillä pärjää pidempään eräoloissa?
Arvostelua, niin:
-Hieman huono pito varsinkin märillä kallioilla.
-Huono saatavuus ihan tundra oloissa.
-Ei saa kaupoista valmiina.
-Painaa jotain 1/2 kiloa.
+Saatavuus kaikissa metsävyöhykkeen oloissa.
+Ei maksa mitään.
+Muuttuu nopeasti ystäväksi, tai jopa lauluksi keppinsä jostain jos jotain runopuolta.
+Helposti mitoitettavissa sopivaksi.
+Ohentaen kuivana nuotioon käy vaikka sytykkeiksi.
+Keppi kädessä muistaa olevansa telomatta itseään paremmin kuin ilman?
+Näyttää ainakin uskottavalta samoojalta joku risu kädessä.
TykkääTykkää
Toi on kyllä hienoa asennetta ja käytäntöä, jota ihailen! Noin se on ollut jo vähintään kymmeniä tuhansia vuosia, että juurikin yhdellä kunnollisen, luonnosta otetun kepin tai seipään tuella ovat ihmiset (ja varmaan jopa meidän edeltäjämmekin) kulkeneet.
TykkääTykkää