Pähkinä-kuivahedelmä-sekoitukset
Yhteenveto: Tarinoita siitä, miten vanhojen Lapinkävijöiden ikiaikaisesti hyviksi tienneet välipalat ovat yhä nykyäänkin retkeilijöiden parhaita ystäviä energiatasapainon mukavassa hoitamisessa.
Ensin se historia
Jollei nyt kaiken maailman lapsuuden metsäseikkailuita tässä lasketa, meikäläisen varsinainen vaellusura lähti liikkeelle joskus muinaisella 1960-luvulla, kun pääsin vanhempieni mukana ensimmäisille pidemmille patikkaretkille oikein Lapin tuntureille. Sieltä saakka on mieleen suorastaan syöpynyt monia asioita, jotka nykyään tuntuvat niin hienoilta kangastuksilta. Yksi niistä on pähkinä-rusina –sekoitus. Niin omat vanhempani, kuin muutkin lähipiirieni Lapin kävijät kertoivat kaikki täysin yhteneväisesti siitä, miten tuollainen mikstuura on aivan mahdottoman hyvä emme auttamaan kulkijan jaksamisessa. Ja se osattiin jo silloin jopa perustella niin, että ”siinä on sekä nopeaa, että hidasta energiaa”.
Sitten niillä ihka ensimmäisillä omilla Lapin retkillä jokaisella oli tietenkin repussaan noita ihmeaineita, joita siellä taipaleilla myös välillä naposteltiin. Ne kun maistuivatkin vallan hyviltä, eikä moisia yleensä kotioloissa tarjolla ollutkaan. Muttei niiden legendaarisesta tehosta kuitenkaan mitään näyttöjä saatu, kas kun ei meidän natiaisten kanssa mitään pitkiä taipaleitakaan tietysti tehty, saati että niitä oltaisiin vedetty jonnekin väsymyksen puolelle.
Mutta sellainenkin kokemus tuli sitten eteen muutama vuosi myöhemmin, kun vaellettiin läpi Kevon reitti. Karigasniemen tien viereltä lähdettiin ja kaksi kertaa matkalla yövyttiin. Jostain syystä kolmannelle päivälle jäi jäljelle pidempi matka, kuin mitä oli suunniteltu. Mutta mitään lisäyöpymisiä ei haluttu, vaan pysyä alkuperäisessä plänissä ja päästä saunomaan illalla. Niinpä se marssi sitten alkoi tuntua jaloissa ja kehoissa siellä iltapäivän myöhäisinä tunteina. Ja vaikka muistaakseni kaikki normaalit ruokailutkin aivan asiaan kuuluvasti hoidettiin, silti väsymys vaan alkoi tuntua itse kunkin kintereissä. Mutta niitä pähkinöitä ja rusinoita kun tuon tuostakin nakerreltiin, niinpä vaan jaksettiin kaikki sekin päivä maaliin saakka. Tuo jäi aivan ikuisesti aloittelevan vaeltajan mieleen!
Noiden kokemusten jälkeen pähkinä-rusina –setti jäi tietenkin pysyväiseksi osaksi tämän yhden retkeilijän arsenaalia vuosikymmenten ajaksi. Sitten joskus aikojen kuluessa ja tuotakin arsenaalia aika usein käyttäessä, alkoi ilmentyä jotain kyllästymisen oireita kyseiseen makuyhdistelmään. Sitä myöten se taisi jopa jäädä vähän taka-alalle joinain aikakausina.
Ikiomia ahaa-elämyksiä
Seuraavassa kuvaamani asiat olisi tietenkin voinut bongata myös vaikka kirjoista. Taikka jostain internetin kautta, jonkalainen eläin oli päässyt kehittymään aivan huimiin mittasuhteisiin menneiden vuosien aikana. Enkä minä toki ollut siitä kehityksestä ollenkaan syrjässä, vaan monin osin jopa eturintamassa tietotekniikkaan ja –verkkoihin liittyvän työurani kautta. Mutta varsinkin näissä retkeily- ja eräilyjutuissa oma lähestymistapani on vaan ollut enempi sellainen ”mene-tee-kokeile-ja-hölmöile” –tyyppinen. Niinpä sitten joskus muistaakseni vanhan vuosituhannen loppuvaiheissa keksin aivan itse, että nykyäänhän on saatavilla aikamoinen arsenaali niin pähkinöitä, kuin erilaisia kuivattuja hedelmiäkin. Insinöörii siis bonjasi, että ne rusinathan ovat kuivattuja hedelmiä!
Siitähän alkoikin sitten meikäläisellä aivan uusi ura tällä sektorilla. Jo aivan ensimmäisetkin kokeilut tuottivat perin juurin mahtavia makuelämyksiä. Ei tuo nyt ollut edes niitä aivan ensimmäisiä, mutta muistiin on jäänyt esimerkiksi cashew-pähkinöiden ja kuivattujen ananaspalojen sekoitus, joka on yhä vieläkin yksi suosikkejani.
Materiaalien skaala
Ei kai tätä nyt tarvitsisi enää kenellekään kertoa, mutta kerron kuitenkin. Nykyään on siis tietenkin jokaisen saatavilla aivan mahdoton määrä potentiaalisia ainesosia sellaisille puhdasverisesti tuota ikivanhaa ja hyväksi tiedettyä kaavaa toteuttaville seoksille. Siellä rasvapuolella (palataan noihin ravintoasioihin vähän päästä) löytyy suuri määrä erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, myös erilailla paahdettuina, suolattuina ja maustettuina. Ja hiilaripuolen kuivattujen hedelmien sekä marjojen skaala on varmaan vieläkin huimempi.
Ravintotieteitä
Koko konseptin kauneus perustuu siis siihen yksinkertaiseen asiaan, että tarjotaan keholle samanaikaisesti sekä nopeammin, että hitaammin käyttöön menevää energiaa. Ne nopsemmat ovat kuivatuissa hedelmissä olevia hiilihydraatteja ja ne hitaammat pähkinöiden rasvoja. Molemmat tällaisista aineksista saatavat ovat parhaimmillaan lisäksi hyvin luonnonmukaisia, keholle ystävällisiä, sekä suorastaan terveellisiä ravinteita.
Seuraavassa taulukossa on jokusia yleisesti saatavilla olevia ainesosia tärkeimpine ravintoarvoineen. Sisältäen niiden kolmen ravintoaineen määrät, joista ihmisen keho pystyy itselleen energiaa ottamaan, eli rasvat, proteiinit ja hiilihydraatit. Sekä kyseisten tuotteiden sisältämät energiamäärät. Vertailun vuoksi taulukossa on myös pari erilaista suklaapatukkaa, jotka ovat nykyään hyvin suosittuja pikaenergialähteitä. Tämä taulukko käsittelee asiaa yksinkertaistettuna niin, että eroteltuna on ainoastaan nuo perusravintoaineet, eikä siinä ole esimerkiksi tietoja sokereiden osuudesta hiilihydraateissa, saatikka että olisi käsitelty kaikkeen tyytymättömien rasvojen asioita :-).
Taulukko erinäisten tuotteiden ravintoaine- ja energiasisällöstä.
Taulukossa on nyt vain sellaisia ainesosia, jotka artikkelin taittamisen aikaan sattuivat allekirjoittaneen kaapista löytymään. Näihin mikstuuroihin sopivien tuotteiden määrä on oikeasti likimain rajaton! Eikä tuossa ole nyt harmi kyllä mukana ainuttakaan luonnontuotetta, eli esimerkiksi itse kerättyjä ja kuivattuja kotimaisia marjoja tai hedelmiä.
Taulukko on järjestetty niin, että ylimpänä ovat eniten energiaa sisältävät – siis pitkän matkan patikoitsijan kannalta taloudellisimmat emmeet. Niinpä taulukkoa katselemalla pääsee huomaamaan vaikkapa sen, miten ihmisen elimistön hyödyntämistä ravintoaineista rasvoilla on suurin energiatiheys. Ei niin helposti avautuva seikka puolestaan on se, että kaikki hedelmät eivät ole totaalisesti kuivattuja. Niihin on jätetty hiukan kosteutta, jotteivät kovetu ihmispolojen hampaita uhkaaviksi. Kyseinen jäämäkosteus eli vesi sitten saa noiden muuten mitä herkullisimpien tuotteiden (esim. luumut, rusinat ja aprikoosit) painot suuriksi ja energiatiheydet pieniksi.
Energian kulutuksesta
Tämäkin alue on tietenkin pikkuisen monitahoisempi, kuin tässä kannattaa käsitellä, mutta heitän kuitenkin alle myös joitain suuntaa antavia lukuarvoja ihmisen käyttämistä energiamääristä erilaisissa olosuhteissa. Antamaan vertailupohjaa siihen, kuinka paljon energiaa tällaisista snäkseistä voi saada. Noista voi sitten tietenkin ryhtyä aivan millaisiin tahansa debatteihin, joihin minä en kuitenkaan osallistu. Laitan tähän vain ”tavallisesti juotettavista lähteistä” ottamiani numeroita, kyseiset lähteet mainiten.
Energian tarpeen viitearvot suomalaisille aikuisille, joiden työ on kevyttä ja vapaa-ajan liikunta vähäistä.
18–30-vuotias mies 2950 kcal/vrk
31–61-vuotias mies 2830 kcal/vrk
18–30-vuotias nainen 2260 kcal/vrk
31–60-vuotias nainen 2210 kcal/vrk
Lähde: Global Finland – http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=164057
Ihmisen energiankulutus nousee sitten merkittävästi erilaisten fyysisten toimintojen seurauksena, tässä muutama hassu esimerkki. Katseltaviksi taas vain suuntaa antavina, koska todelliset kulutuslukemat vaihtelevat paljon mm. ihmisen painon, kunnon ja monien muiden faktorien mukana.
- Sauvakävely 300 kCal/t
- Vaeltaminen (reipas) 440 kCal/t
- Maastopyöräily 625 kCal/t
- Juoksu 14 km/h (reipas) 955 kCal/t
Lähde: Kaloritaulukko – http://www.kaloritaulukko.com/kalorikulutus/
Ihan itse
Yllä olevassa listassa esiintyy nyt vain tuollaisia kaupoista valmiina saatavia ainesosia. Pähkinäpuolta lienee aika hankala koettaa hoitaa ääriekologisesti itse kasvattamalla, mutta hedelmärintamalla sekin on mahdollista ja aika helppoakin. Oikeastaan mitä tahansa hedelmiä ja marjoja voi kuivata itse, jolloin ne ovat juuri sellaisia, kuin haluaa ja niiden alkuperästä riippuen myös jopa täydellisen ekologisia ja terveellisiä.
Minäkin olen harrastellut asiaa myös tällä tavoin, kuivaamalla joskus mm. omenansiivuja, mustikoita, vadelmia, mansikoita ynnä muita. Viime aikoina tosin olen siirtynyt taas käyttämään pelkästään valmiita kaupan aineksia. Tämän takana on laiskuuden lisäksi se, että haluan snäksien hedelmäosion sisältävän aika reippaasti hiilihydraatteja ja jopa sokereita. Koska juuri sitä ainakin minun kehoni erityisesti välillä huutaa tuolla ulkona. Sokereiden määräthän ainakin suomalaisissa luonnon marjoissa ja jopa kotimaisissa hedelmissä ovat varsin vähäisiä. Monissa eksoottisemmissa emmeissä niitä sen sijaan piisaa enemmin.
Noissa valmistuotteissa ei toki aina voi olla ihan varma siitä, ovatko ne kaikki sokerit todellakin peräisin niistä hedelmistä, vai olisiko jotain kuitenkin kenties vähän lisäiltykin jossain valmistusprossin vaiheessa? Tämänkin tiedostaen minä olen vaan päätynyt ajattelemaan niin, että ”onpahan ainakin sitä hiilaria, jota tarvitsen”.
Valmistusprosessi
Sepä ei sitten kaksinen ole, sen jälkeen kun ainekset on hankittu tai itse valmistettu! Sekoita vaan haluamasi määrät haluamiasi ainesosia ja pistä sopiviin annospusseihin.
Pähkinät ovat mitä ovat ja kelpaavat minulle aina sellaisinaan sekoituksiin. Monet kuivatut hedelmät ovat kuitenkin joko kokonaisia tai melkoisia kimpaleita. Kyllähän ne varmasti toimisivat näissä kuvioissa ihan sellaisinaankin, tarjoten silloin aikamoisen pureskelun, jonka seuraksi saa suuhunsa myös sopivan määrän pähkinöitä. Meikäläinen on silti jotenkin tottunut siihen, että kaikki tällaisten snäksien osaset ovat aika pieninä palasina ja sekaisin keskenään. Siksi paloittelen isommat hedelmät ennen sekoittamista. Sehän sitten onnistuu helposti ison keittiöveitsen kanssa leikkuulaudalla, taikka yhtälailla myös saksilla.
Helppouden nimessä minä teen tuollaisia seoksia aina vähän isomman määrän kerrallaan. Sekoitan ne suuressa kulhossa, mistä eivät hilut lentele ympäriinsä vähän krouvimmankaan ”Master Cheffin” touhutessa. Ja sitten pussitan tuloksen sellaisiin sopivan kokoisiin suljettaviin muovipusseihin. Itselleni parhaiksi ovat aikojen saatossa osoittautuneet pidemmältä reunaltaan aukeavat ja sulkeutuvat pussukat. Koska niistä minun nakkisormeni saavat herkkuja käyttöön paljon näppärämmin, kuin pienisuisista pusseista. Ja ainakin meikäläisellä ne samat, jostain maailmalta noin 20 vuotta sitten ostetut muovipussit ovat yhä vaan uusiokäytössä! Vähän jo harmaantuneina ne vaan toimivat ja toimivat. Kai maar ne on pestykin joskus ehkä viiden vuoden välein, muttei sellaiseenkaan näy paljon tarvetta kehittyvän.
Mutta omien mielihalujen mukaan vaan tässäkin kohtaa!
Riippuvuussuhde
Mahdollisuuksien skaala on näissä tosiaan aivan huikea ja tämän keksimisen jälkeen minulle ei ole enää ikinä tullut minkäänlaisia kyllästymisen tunteita tällaisiin snäkseihin! Vaan pidän ehdottomasti huolen, että näitä on mukana repussani ihan aina, kun jonnekin luontoretkelle olen menossa. Oli kyse sitten täysverisestä pitkästä vaelluksesta, päiväretkestä, taikka jostain niistä muutaman tunteroisen mittaisista lähilöytöretkistä, joita kaikkein eniten teen. Samoin riippumatta siitä, satunko kulkemaan jalkaisin tai maastopyörän kanssa. Ja itse asiassa harvoinpa lähden nykyään edes asioille kaupunkiin, ilman tällaisia perushätävaroja. Mutta minä nyt olenkin minä. Reppu ja reissumies. Pappilan hätävara.
Joitain tärppejä
Meikäläisen suosituin perusperiaate on jo pitkään ollut sopivien pähkinöiden ja vähintään aika paljon makeutta sisältävien kuivattujen hedelmäpalojen sekoitus. Pelkästään ”puhtaita” tällaisiakin olen käyttänyt tähän mennessä varmasti jo lukuisia kymmeniä erilaisia. Sitten jos käytän mikstuuran osana vaikka jotain vähemmin makeita marjoja, laitan nykyään useimmiten sekaan myös jotain makeamman hedelmän palasia. Taas tulee peliin vallan uudet skaalat erilaisia makuelämyksiä!
Vasta aivan viime vuosien ”keksintöä” on minulla se, että pähkinöitä voi käyttää myös sellaisia vähän enemmin prosessoituina versioina. Eli vaikkapa paahdettuja suolattuja pähkinöitä. Juuri tällaisista sekoituksista onkin muodostunut minun nykyaikojen suosituin trendini. Ja vaikka tuota suolaa toki saadaan nykyelämässä jo aivan liikaa kaikkinensa, eipä se sitten tuolla retkeilyn ja kehon rasituksen tuoksinassa enää pelkästään negatiivisena asiana näyttäydykään. Vaan elimistö tuntuu reilummin rasitettuna usein suorastaan himoavan suolaa! Makeiden ja suolaisten makujen yhdistelmistä löytyy sitten taas monia mitä hienoimpia elämyksiä!
Vielä uudempi, juuri näinä aikoina positiivisesti etenevä eksperimentti on käyttää jotain rajummin maustettuja pähkinöitä näissä seoksissa. Moinen keksintöhän syntyi yksinkertaisesti vaan Lidlin pähkinäpussivalikoiman äärellä joskus 2018 alkutalvella. Chilimaustettu pähkinäsekoitus, hmmm. Sellaisiakin on nyt kulkenut repussa silloin tällöin ja taitavat kyllä jäädä valikoimiini pidemmäksikin ajaksi. Tuollaisen cocktailin ensimmäinen suullinen tuottaa yhäkin jonkunlaisen yllätyksen tunteen. Mitä hittoa! Chilin polte hävittää allensa hedelmien maut ja makeudet. Mutta seuraavien suullisten aikana makuhermot jo vähän tottuvat siihen chiliin ja jännät makuyhdistelmät tunkeutuvat aistijärjestelmään. Samalla kun hedelmäsokerit ja pähkinärasvat solahtavat ruuansulatusjärjestelmän kautta kehon polttoaineeksi.
Ajatuksen siemeniä
Tuolla pähkinäpuolella kannattaa muistaa myös erinäiset kuivatut siemenet, joita on kaupoissa tarjolla. Vaikkapa auringonkukan, kurpitsan ja pinjan siemenet. Todelliset terveysintoilijat tietävätkin niiden olevan varsinaisia superaineksia ja lisäksi niissä on myös jytyä! Ehkei niinkään makupuolella, mutta ainakin energiatiheydessä. Monien siementen rasvojen määrä ja koostumus on nimittäin sellainen, että niistä löytyy aivan kaikkein kovimpia energiamääriä per painoyksikkö, mitä ihminen voi mistään saada!
Minun tähän mennessä löytämäni huippu tällä rintamalla ovat pinjan siemenet, joiden energiamäärä on 712 kCal/100g. Se on paljon enemmin kuin edes suklaapatukoista löytyy (esimerkki Twix, 495 kCal/100g). Toki tuo on sitä rasvojen hidasta energiaa. Juuri noiden suurempaa hyötykäyttöä jarruttaa harmi kyllä kova hinta!
Jollei tämä retkeilyn pikkueväspuoli ole sinulle vielä tuttu, suosittelen kovasti kokeilemaan ja ihastumaan tähän maailmaan, joka tarjoaa sekä kivoja makuelämyksiä luonnossa kulkiessa, että oivallista materiaalia hyvän energiatasapainon ylläpitämiseen! Vieläpä luonnonmukaista sellaista, jos niin haluaa. Sekä lisäksi pientä askarteluakin, monenlaisin kokeilujen ja makuelämysten mahdollisuuksin.
–Kari
Lähierä™ 