Pappilan hätävara

Mitä kannattaa olla mukana varalla?

Yhteenveto: Kirjoittajan oman ”aina mukana” –hätävarapaketin läpivalaisu, tarjoten myös omiin kokemuksiin perustuvat syyt jokaisen eri tarvikkeen mukana oloon. Ylistyslaulu hyvälle varautumiselle, joka lisää kaikkien retkien turvallisuutta ja ennen kaikkea mukavuutta!

dsc09905
Sankarikuva: Marc Jacobs tarjoaa kaiken, mitä reissumies tarvitsee, BANG vaan! :-).

Henkilökohtaiset taustat

Tämän aspektin käsittelen yksinkertaisesti vain listaamalla sellaiset tarvikkeet, joita itse kuljetan nykyään mukanani, ainakin silloin, kun reissaan yksin pitkin maita ja mantuja. Ja kertomalla niihin liittyvät syyt sekä seuraukset yksi kerrallaan, omissa pienissä kappaleissaan. Minulle tällaiset varautumisen tavat eivät ole muodostuneet minkään fiksun mietinnän tuloksina, vaan lukuisten erilaisten tapahtumien kautta, joita on sattunut pikku retkilläni. Ei niissä onneksi ole mitään kovin vakavaa päässyt tapahtumaan. Pahimmillaan on lenkki venähtänyt, ilta saapunut, mies väsynyt, energiataso madaltunut ja vilukin hiipinyt puseroon, ilman että olisi ollut mitään suuhunpantavaa enää mukana. Melko ankeat olivat fiilikset silloin. Juuri tuollaisia kokemuksia ei tarvittu muistaakseni kuin kaksi, ennen kuin minä ymmärsin varautua pikku hätävaramuonilla AINA lähtiessäni esimerkiksi tutkimusmatkailemaan jonnekin maastopyörän selässä.

Erilaisia hätävarajuttuja kertyi sitten pikkuhiljaa useampia ja minä niitä sujauttelin pyörä- tai patikkareppuni sivutaskuihin aina lenkille lähtiessäni. Vasta muutama vuosi sitten sain lopulta aikaseksi vielä senkin, että kasasin ne kaikki yhteen ainoaan nyssykkään, joka on perin helppo heilauttaa reppuun aina jonnekin lähtiessä. Ja vaikka tuolla tavoin tulee useimmiten kuljetettua mukanaan jotain sellaisiakin varajuttuja, joita ei juuri kyseisellä reissulla voisi edes teoriassakaan tarvita, olen nykyään jo siirtynyt pysyväislaatuisesti tuohon yhden nysähdyksen taktiikkaan. Sillä joku sata grammaa enemmän tai vähemmän painoa repussa ei merkitse tuon taivaallista muutamien tuntien tai yhden päivän retkillä, mutta varmistaa turvallisuutta niin reaalisesti kuin psyykkisestikin.

Vastuunrajoitushuomautus: Alla kuvaamani hätävaratarpeet ovat ainoastaan minulle henkilökohtaisesti sopivimmiksi osoittautuneet. Ne eivät varmastikaan ole ainoat oikeat, eivätkä välttämättä juuri sopivimmat kaikille!

 

Surviaispaketti ja sen sisältö

Listaan ja kuvaan tarvikkeet niiden painon mukaisessa järjestyksessä. Otsikossa on mainittuna ja painossa mukana myös pakkaus.

Suoraan tuon KR Survival Pack –listan perään jatkan vielä jokusilla sellaisilla tarpeilla, jotka eivät mahdu tuohon pieneen nyssäkkään, mutta ovat kuitenkin hyödyllisiä mukana olevia erinäisillä pikku retkillä. Eivät niistä kaikki ole tärkeitä turvallisuuden vuoksi, mutta sen sijaan erinomaisia varmistamaan reissujen onnistumista ja mukavia kokemuksia. Joiden takia erilaisia ulkoilukeikkoja kai nyt ylipäätään tehdään!

surviaispaketin-sisalto-framed

 

1. Varamuona + Garmin bag

Miksi? Tärkein ja useimmin tarvittu hätävara.

Minulla sellaisiksi ovat valikoituneet muutama pieni suklaapatukka pikaenergiaksi ja pähkinä-rusina –sekoitus vähän pitkäkestoisempaa puhtia antamaan. Tämähän on ikiklassikko jo vuosikymmenten takaa. Minä teen ja pussitan noita sekoituksia itse, kokeillen mitä erilaisimpia mikstuuroita. Hyviä ainesosia on nykyään tarjolla aivan satamäärin, mm. erilaisina pähkinöinä, suolattuina, paahdettuina ja ilman. Kuivattuja hedelmiä ja marjoja löytyy myös joka lähtöön. Näistä olen kirjoittanut oman artikkelinsa nimeltä ”Retkisnäksit historiasta nykyaikaan” ja joskus sen vielä julkaisenkin.

dsc09907
Yhdet hätävaramuonat.

 

2. Piippu & tarvikkeet + Konica bag

Miksi? Jotta piippuni olisi mukana silloin joskus harvoin, kun tulee niin hieno ja rauhallinen paikka sekä tilanne, missä tekee peräti mieli polttaa piipullinen.

No niin, heti jäin kiinni! Eihän tässä ole kyse mistään hätävaratarvikkeesta, vaan mukavuudesta, ellei suorastaan paheesta. Tällaiseen järjestelyyn kuitenkin päädyin hyvin diskreettinä piiputtajana, jolle tarpeeksi hienoja hetkiä moiseen koittaa vain harvoin, ehkä 5-10 kertaa vuodessa.  Ennen tätä paketointia niistäkin jäi ylivoimaisesti suurin osa käyttämättä, kun se piippu ei ollut mukana.

dsc09910
Aika paljon hilua ja painoakin. Muttei ole vielä koskaan harmittanut kuljettaa mukana.

 

3. Laukku, Marc Jacobs BANG

Miksi? Johonkin kompaktin kokoiseen ja muotoiseen nyyttiin tarvikkeet piti pakata.

Monen erilaisen vaihtoehdon joukosta päädyin sitten tuollaiseen vaimoni jostain löytämään, tukevasta kankaasta tehtyyn meikkipussiin, tms. Joka ei varmaan herätä luottamusta kenessäkään, joka sen näkee, mutta hoitaa hommansa perin hyvin. Paitsi että sen hieno hopeointi karisee pikkuhiljaa minun reppujeni sisuskaluihin, mistä saan niitä hippuja tuon tuostakin ulos ravistella.

dsc09905
Tämä bägi voisi tuoda uskottavuusongelmia. Muttei sitä tarvitse kenellekään näyttää.

 

4. Pelastuspeite, Helbig + Minigrip

Miksi? Suojaksi, jos joutuisi joskus jäämään kyhjöttämään jonnekin kallionkoloon, vaikkapa telottuaan itsensä niin, ettei pääsisi itsekseen ihmisten ilmoille. Tuollaiseen voisi silloin kääriytyä, suojaan ainakin sateelta ja tuulelta. Lämmön pysymiseen heijastava kelmu auttaa jonkun verran ihan sinälläänkin ja tosi paljon yhdessä muiden konstien kanssa.

Mihinkään tuon kaltaiseen tilanteeseen en ole vielä koskaan joutunut, joten tällaisen mukana kuljettaminen on vain varautumista jonkinlaisiin ääritilanteisiin. Ylivarautumistakin, kenties? Mutta minäpä varaudun, kun tuo ei mitään maksa. Verraten sitä vaikka varautumiseeni piipun kanssa :-).

dsc09915
Yksi pelastuspeite. Näitä löytyy joka lähtöön.

 

5. Linkkari, Al-kuori

Miksi? Helpottamaan vaikka nuotion tekemistä, jos sellainen tulisi ajankohtaiseksi joskus. Ei ainoastaan hengissä ja lämpimänä pysymisen vuoksi jossain hätätilanteessa, vaan yhtälailla makkaran paistoon yksin tai kaverin kanssa jossain mainiossa paikassa.

Jälkimmäisen laisiin tilanteisiin on tullut törmättyä monta monituista kertaa, joskus missaten koko hieno tilaisuus esimerkiksi tulitikkujen puuttumiseen. Sideharsositeen halkaisuunkin on linkkaria joskus käytetty. Ja kaljapullotkin sillä aukeaisivat näppärästi, jos sellaiseen hätätilanteeseen joskus päätyisi. Pääsisi. Tämä linkkari on sellainen aika   pieni ja keveä malli, johon olen joskus törmännyt.

dsc09916
Yksi aika kevyt monitoimilinkkari.

 

6. EA-tarvikkeet + Minigrip

Miksi? Haavojen ja naarmujen paikkailuun, joita silloin tällöin syntyy pikku seikkailuretkillä jalkaisin ja varsinkin maastopyörän kanssa. Tai tuolla edellisen kohdan linkkarilla, makkaratikkua vuollessa J.

Näitä on sattunut. Ei onneksi mitään isoja verenvuotoja, jotka uhkaisivat kenenkään henkeä tai terveyttä. Moisten vammojen saamisen todennäköisyys tuolla luonnossa onkin varmasti aika vähäinen. Mutta pienet ihovammat eivät kyllä ole tuntemattomia kenellekään maastopyöräilijälle, kaatumisten tai oksien raapimisen seurauksina. Laastarit ja siteet varmistavat retken jatkumisen mukavampana, kuin ilman niitä.

dsc09919
Perustarvikkeet ainakin pienten naarmujen, haavojen, yms. paikkaamiseen.

 

7. Sytykkeet + Minigrip

Miksi? Nuotion tekemisen helpottamiseen tarpeen vaatiessa.

Syyt nuotion tekemiseen voivat olla samat, jotka kerroin edellä linkkuveitsen kohdalla. Positiivisia sellaisia tilanteita on itselleni osunut kohdalle monia, mitään hätätilannenuotioita ei. Ainakin kokenut tulentekijä saa kyllä nuotion aikaseksi metsän antimista oikeastaan kaikissa olosuhteissa, jos vaan tulitikut tai joku muu sytytysväline on käytössä. Mutta hyvillä sytykkeillä se toki onnistuu monta kertaa nopeammin ja helpommin. Erilaiset sytytyspalat ovat tähän tarkoitukseen täydellisiä, mutta minä jonkunlaisena puolinaturalistina käytän vaan pieniä tuohen käppyröitä ja kuivasta klapista kirveellä vuoltuja kiehisiä, joita on mukana nyrkkiä pienempi pussillinen.

dsc09922
Sytykepaketti a’la natural. Erilaiset sytyspalat ovat vähintään yhtä hyviä.

 

8. LED otsalavaisin, Petzl E+Lite

Miksi? Jotta asiat sujuvat mukavasti silloinkin, jos keikka venyy yli suunnitellun ajan ja pimeä laskeutuu ennen kotiin pääsyä.

Noin on minulle pääsyt käymään jokusia kertoja. Useimmiten seurauksena on ollut vain kävely tai pyöräily eri syvyisissä hämärissä, mikä ei sinänsä ole minulle edes mikään ongelma. Paremminkin intoa nostattava kokemus, koska näen aika hyvin hämärässä ja olen tottunut hämyssä kulkemaan. Mutta sitten jos päädytään oikeasti pimeään, ei auta enää hämäränäkökään. Ja kerran jouduin hiukan huoltamaan metsässä hittiä saanutta pyörääni, mikä osoittautui melkein mahdottomaksi ilman valoa. Olen toki jo oppinut varustautumaan hyvällä valaisinarsenaalilla, lähtiessäni mille tahansa lenkille, joka edes voi teoriassa päätyä hämärään. Mutta voi sitä yhäkin käydä niin, että hämärä yllättää, vaikkei sinne asti pitänyt voida millään päätyä, varsinkin loka-helmikuun välisenä kaamosaikana. Nykyään on ainakin hätävara aina mukana. Ja viimeksi sitä käytettiin yhdeltä sukellusretkeltä palatessa, hirmuisia varustemääriä veneestä autoon roudatessa, myöhäisenä syysiltana.

dsc09926
Yksi erinomaisen kompakti ja kestävä otsavalo. Siksikö lienee päätynyt myös MoMA:an?

 

9. Lämpökynttilät, 2 kpl + Minigrip

Miksi? Tosi hätävarana lämmön saamiseksi suojapeitteen sisään. Miksei myös nuotion alkuvaiheen tukena silloin, kun luonnon polttopuut ovat kovin märkiä.

Tosiaan, vanha sissien käyttämä konsti on polttaa lämpökynttilää tai vastaavaa pienen peitteen sisässä, missä mies kyyhöttelee suojassa. Sillä saa nopeasti sisätilan erittäin lämpimäksi, vilun pois, kädet sulatettua, jne. En ole koskaan vielä päätynyt lämpökynttilöitä käyttämään, edes nuotion apuna. Nämä kuuluvat itselläni siihen samaan hätä-hätävara –kategoriaan, kuin pelastuspeitekin.

dsc09931
Ihan niitä tavallisia jokapaikan lämpökynttiklöitä vaan.

 

10. WC-paperia + Minigrip

Miksi? Perustarpeen jätän jokaisen itse keksittäväksi. Ovat kyllä hyödyllisiä myös käsien puhdistamisessa vaikka pyörän ketjujen kanssa räpläämisen tai makkaranpaiston jälkeen.

Haavojen putsauksessakin on vessapapereita käytetty. Kuuluvat oikeastaan sarjaan ”älä milloinkaan lähde minnekään ilman näitä”. Kirjoitti nimimerkki ”luonnonmenetelmiäkin kokeilemaan joutunut”.

dsc09936
Ehkä tärkein ja monikäyttöisin kaikista hätävaratarpeista.

 

11. Myrskytikut + Minigrip

Miksi? Tulien aikaansaamiseen.

Perusteet ja käyttötarpeet on kaikki jo kerrottu edellä kohdissa Linkkari (5) ja Sytykkeet (7). Tällaiseen hätävarapakkaukseen olen laittanut nimenomaan rasian niin kutsuttuja myrskytikkuja. Niiden ”ruutiosa” on paljon pitempi, kuin tavallisissa tulitikuissa. Se ruuti palaa sitten tosi tehokkaasti ja tuulista välittämättä jonkun viitisen sekuntia, jona aikana sytykkeet helposti ottavat tulen. Vaikka moiset rasiat maksavatkin jopa kaksi tai kolme euroa, pidän niitä aivan paikkaansa puolustavana investointina tällaisessa hyvin harvassa ja satunnaisessa käyttötarkoituksessa.

dsc09937
Tavalliset ja myrskytikut. Molemmat vain nuukuuden vuoksi.

 

12. Lääkkeet + Minigrip

Miksi? Pikkuharmien hoitamiseen niin, etteivät pääse pilaamaan hyviä reissuja.

Minun aina mukana oleva ”lääkevarastoni” sisältää ainoastaan muutaman kappaleen parin teholuokan  särkylääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä, sekä löysää vatsaa rauhoittavat tabut. Ei niillä ole tarkoitus varsinaisesti hoitaa mitään sairauksia tunteja tai päivän kestävällä pikku retkellä. Eihän semmoisille edes tautisina lähdetä. Mutta joskus noilla saa kyllä loppumatkankin sujumaan mukavammin ja nautittavammin, kuin kärvistellessä vaikka alkavan päänsäryn tai äityvän nilkkavamman vuoksi. Liki kaikkia olen joskus käyttänytkin, ne ovat valikoituneet mukaani itselleni parhaiten tepsivinä ja useimmin tarvittuina lääkkeinä. Vielä tämän jutun alkuperäisen kirjoittamisen aikoihin (2012) Panacod oli pysynyt vain hätävarana, ties vaikka helpottamaan jonkun oloa, odotellessa avun saapumista katkenneen käden kanssa. Mutta nyt 2016 on jo takana yksi pitkänlainen erämaavaellus murtuneen ranteen kanssa, jonka alkuvaiheet hän pelasti. Katkenneen sormen kanssa vuonna 2014 sitä ei tarvittu.

Intohimoisena ja huolellisena varustautujana en kyllä näin kevyellä ensiapu- ja lääkearsenaalilla lähde minnekään pidemmille vaelluksille, tiettömien taipaleiden päähän. Vaan sellaisia varten minulla on sitten monta pykälää paremmin varustettu ensiapulaukku mukanani rinkassa.

dsc09940
Minilääkevarasto. Vain itselle kaikkein käyttökelpoisimmiksi osoittautuneet.

 

13. Valaisimen varaparistot + Minigrip

Miksi? Jotta valaisimen kanssa pärjää tarvittaessa pidempäänkin.

Jossain ihmeen hätätilanteessa tai muussa sellaisessa voisi tietysti olla mukavampaa, että voisi käyttää otsavaloa niin pitkään kuin tarvitsee ja olla huolehtimatta patterien simahtamisesta. Mutta oikeasti valaisinta tulee tarvittua ihan mukavuussyistä vaikka missä. Jos siis ei ole syystä tai toisesta sattunut varustautumaan valolähteillä.

dsc09948
Pikku Petzl tikittää kahdella CR2032:lla. Huomaa grammanviilaus :-).

 

14. Kyytabletit + Minigrip

Miksi? Saa arvata, niin kuin vessapaperinkin kohdalla.

Itse en sinänsä pelkää kyykäärmeitä ollenkaan. Kyyt ovat haukanneet pohkeeseeni parikin kertaa pikkupoikana metsissä rymytessäni, enkä minä niistä puremista järin kipeäksi silloin tullut. Lisäksi myöhempinä aikoina olen huomannut kyiden sukukunnan mitä ilmeisimmin karttavan minua oikein perusteellisesti.  Liekö syynä haju vai liikkumiseni rytmi, en törmää kyykäärmeisiin juuri koskaan, vaikka liikun metsissä ja kallioilla tosi paljon. Vain kaksi kertaa niin on päässyt käymään viimeisten 10 vuoden aikana! Ja niillä harvinaisilla kerroilla olenkin sitten ihastellut ja valokuvannut innokkaasti noita kauniita matelijoita. Tämä ei missään tapauksessa kerro mitään kyykäärmeiden harvalukuisuudesta, vaan monet tuttuni näkevät niitä kymmenin ellei sadoin kappalein joka vuosi. Mutta eivät hekään minun kanssani kulkiessaan.

Kaiken varalta pidän kuitenkin mukanani kyypakkausta, koska kuljeskelen useimmiten yksin ja joskus aika kaukanakin ihmisten ilmoilta. Ne ovat minulla mukana siltikin, vaikka tiedän niiden tehosta olevan vastakkaisia mielipiteitä lääketieteen piirissä. Lienee selvää, etten ole koskaan kyypakkausta joutunut käyttämään.

Kuvateksti ilman kuvaa: Kyytabletit ovat nykyään EA-tarvikkeiden pussissa.

 

15. Rahaa 2 x 20€ + Minigrip

Miksi? Rahalla saa ja kännykällä pääsee. Jälkimmäisestä seuraavassa kohdassa.

Tämä on varsinaisen listan viimeinen ja siis kaikkein kevyin hätävaranyyttini sisällöstä. Sekin on päätynyt sinne monien tilanteiden kautta, jolloin olisin mieluusti mennyt juomaan ja syömään jotain, pitkäksi päätyneellä pyöräretkelläni. Kyllä jäi harmittamaan oleminen tuollaisessa tilanteessa jonkun mukavan kuppilan edustalla, muttei voi tehdä mitään, kun ei ole lompakkoa eikä rahaa mukana! Taas kerran, toisen tai viimeistään kolmannen tuollaisen tapauksen jälkeen, älysin tunkea kahden kympin setelin yhteen pyöräreppuni sisimpään taskuun. Sieltä se on pääoma kaksinkertaistuneena päätynyt sitten tähän pakettiin.

dsc09943
Vain tämä ja kännykkä kilpailevat hyödyllisyydessä vessapaperin kanssa.

 

Seuraavassa vielä toinen mokoma lisää varusteita ja tarvikkeita, jotka voivat allekirjoittaneen kokemusten mukaan olla tärkeitä ja hyödyllisiä mukana retkillä. Osana hyvää varustautumista ja varautumista, joka on tämän artikkelin aihekenttä.

 

16. Varakännykkä + Suojapussi

Miksi? Kaikkein tärkein ja paras ihmisen turvaväline nykyään, aivan ylivoimaisesti!!! Niin metsissä ja poluilla, kuin muuallakin. Ensihoidon ammattilaiset tietävät tämän perin juurin ja tilastot sen myös osoittavat. Kaikkein tärkein ensiapuvälinekin kännykkä on nykyään! Se pelastaa enemmän ihmishenkiä kuin muut välineet yhteensä. Antamalla mahdollisuudet kutsua apua nopeasti, samoin kuin tarjoamalla vahinkopaikalla oleville ammattilaisen (112) ohjeet koko ajan, vieläpä vastuunkin sinne siirtäen!

Tuo pätee siis matkapuhelimeen yleisesti ottaen ja koskee niitä puhelimia, joita me itse kukin mukanamme kuljetamme melkein kaikkialla nykyään.

Tässä puhun kuitenkin nyt varsinaisesti toisesta varapuhelimesta, joka minulla on mukanani ainakin silloin, kun lähden jonnekin vähän kauemmaksi tai pidemmäksi aikaa yksin. Tässä varapuhelimessani minulla on sisällä toisen operaattorin SIM-kortti ja liittymä, kuin mitä käytän pääpuhelimessani. Lisäämään sen todennäköisyyttä, että ainakin jommallakummalla olisi kenttää ja kuuluvuutta paikassa, missä saattaisin joskus apua tarvita. Kakkospuhelimessa on täysi akku, virta on pois päältä ja se on pakattu varmasti  vesitiiviiseen pussiin. Useimmiten sujautan varapuhelimen tuohon hätävarapakkaukseeni, kun sillekin on siellä sopivasti tilaa.

Tuo kakkospuhelin on tosiaankin hätävaraksi. Siltä varalta, että jostain syystä ja jollain tavalla onnistuisin joskus saamaan ykkösinstrumenttini käyttökelvottomaksi. Vaikkapa kastelemalla sen kokonaan tai iskemällä hajalle johonkin kiveen. Ykköspuhelimeni ei ole tosin tähän mennessä vielä ikinä pettänyt eikä edes pätkinyt, koska pidän siitä hyvää huolta. Se kulkee suojatussa ja pehmustetussa kotelossaan reppujeni olkahihnoissa, märillä keleillä se on lisäksi täysin vedenpitävässä pussissaan ja pidemmillä matkoilla minulla on sille ”varavoimaa” mukana. 2-8 täyden akullisen verran, riippuen retken kestosta ja muista sähköntarpeista. Tämä instrumentti on siis se kaikkein tärkein väline retkillä nykyään. Se tuo mukanaan turvallisuuden, mahdollisuutena soittaa tai muulla tavoin kommunikoida maailman kanssa tarvittaessa. Se tarjoaa täydellisen valikoiman karttoja tarkkaan navigoimiseen ja ympäristön tutkimiseen, yhdistettynä myös kompassiin. Se tallentaa kulkemani taipaleet tarkkaan ylös, niin että voin niitä tutkia myöhemmin tai löytää mitkä tahansa vieraillut paikat uudelleen. Jos pitäisi joskus apua kutsua, paikan ilmoittamiseen on maailman parhaat välineet. Oman kulkujäljen näkeminen kartalla on myös yksi parhaita ja nopeimpia tapoja itse ymmärtää karttaa, sekä omaa liikkumistaan.

Toimintavarmuudesta täytyy vaan älypuhelimen kanssa pitää huolta. Suojaamalla se, pitämällä huoli sähkön riittävyydestä ja äärivarmistuksena vaikka kahdentamalla se. 120 grammaa ei ole kyllä paljon ylimääräistä kuormaa kuljetettavaksi vaikka viikkojenkin reissuilla, hintana täydellisyyttä hipovasta tuplavarmistuksesta!

dsc09954
Kirjoittajan varainstrumentti on kasvanut kooltaan, jotta kartat näkyvät paremmin.

 

17. Kamera

Miksi? On mukava saada valokuvia hienoista paikoista, löydöistä ja hetkistä.

Muistoiksi itselle, muille näytettäviksi – ja ainakin meikäläisen kohdalla myös halusta saada hyviä kuvia kirjoittelemiini juttuihin ja artikkeleihin. Kyllähän kamerat kulkevat jokaisen mukana nykyään aina puhelimissa ja niilläkin saa jopa tosi hyviäkin kuvia joskus. Itse kuljetan kuitenkin aina mukanani suhteellisen hyvälaatuista niin kutsuttua pokkarikameraa, koska sillä vaan saa vielä parempia kuvia, eniten kunnollisen objektiivin ja sen tarjoamien erilaisten ”näkökulmamahdollisuuksien” vuoksi. Kyseessä on siis nk. perspektiivivaikutelma, joka on kovin tuttu valokuvauksen ammattilaisille ja harrastajille, mutta vissiin aivan hepreaa suurelle osalle muuta ihmiskuntaa.

Kamera kulkee minulla repun olkahihnaan asennetussa kotelossa, säiltä ja iskuilta suojattuna sekä varsin  ketterästi käteen otettavana.

Valokuvauksesta olen kirjoittanut kutakuinkin tiukimman mahdollisen minioppaan kenelle tahansa kameraa tai kännykameraa käyttävälle peruskuvaajalle – siis noin joka ainoalle meistä! Sen nimi on ”Parempia valokuvia ilmaiseksi – Nykydigikuvaajan mikro-opas” ja se tulee luettavaksi myös tähän Lähieräily-blogiini heti kun vaan kerkiän sen stilisoida tähän formaattiin.

20170127_112648
Yksi päiväreppu olkahihnakoteloineen ja pokkarikamera.

 

18. Juomaa & muonaa

Miksi? Pelkän mukavuuden vuoksi.

Vettä tai jotain muuta juomaa kannattaa olla mukana aina kun jossain kulkee, vaikka tunnin tai parin katukävelylläkin. Pieni reppu kun on selässä, niin se ja muutkin pienet varatarpeet kulkevat siellä helposti ja mukavasti, suorastaan huomaamatta. Sitten jos tekee pidempiä ja/tai kauemmin kestäviä retkiä, sen tärkeämmäksi tulee juominen aina silloin tällöin. Joillekin meistä tulee helposti jano ja silloin on helppo muistaa juoda. Toisille taas janon tunne tahtoo tulla vasta silloin, kun elimistö on jo alkavan kuivumisen reunoilla. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään, enkä tahdo muistaa enkä tajuta juoda kuin ääriharvoin. Vain pysähtyessäni tauolle, kaivellessani reppuani ja löytäessäni sieltä juomapullon. Mutta hyvältä se maistuu huikka silloinkin. Polkupyörällä retkeily on sitten jo vähän toinen juttu, siinä liikkumisen intensiteetti on niin korkea, että nestettä kuluu ja sen huomaa jopa kuivakallekin. Jos sitten iskee tarve jonkun lääkkeen ottamiseen tai vaikka kyypakkauksen käyttämiseen, niin on tosiaan hyvä olla nestettä mukana, jonka kanssa ne alas huuhtaisee.

Ei evästä kai välttämättä tarvita parin kolmen tunnin retkillä, niillä riittää kun on mukana jotain hätävaraa. Vaikkapa suunniteltua pidemmän ja kovemman liikunnan päälle tarvittaessa, tai keikan venyessä. Mutta esimerkiksi puolen tai koko päivän kestäville retkille otetaan tietenkin mukaan myös jotain tukevampaa evästä, omien mieltymysten mukaan. Näistä olen koonnut omat kokemukseni artikkeliin nimeltä ”Pelkkää herkuttelua – Retkeilyn muonapuoli”. Tulee julki joskus sekin.

dsc09958
Tavallisia kirjoittajan repuissa kukevia pikkueväitä. Hätävarat pysyvät hätävaroina tavallisesti.

 

19. Varavaatetta

Miksi? Jotta pärjää ja on mukavaa olosuhteiden ja liikunnan määrän vaihdellessa.

Yksi hyvä tapa tunnistaa jo hiukan kokeneemmat ulkoilijat on se, että he säätävät vaatetustaan retken eri vaiheissa. Enemmän vaatetta päällä aamulla kun on kylmä eikä kehokaan ole vielä vauhdissa. Vähemmän päällä silloin kun taivalletaan, ettei hikoilla liikaa. Ja tauoilla taas vähän lisää eristystä, koska silloin hiipii erittäin helposti vilu puseroon, lämmöntuoton pudotessa, hiukan kosteat vaatteet päällä. Jotkut käyttävät tähän säätöön taukotakkia tai pientä toppaliiviä (untuvaa useimmiten nykyään). Hyvä tekniikka on myös päällitakin pois ottaminen kulkiessa ja kävely vaikka pelkässä Fleece-puserossa, joka hengittää mukavasti. Eikä yhden kaverini käyttämä makuupussikaan, johon hän tauoilla kietoutuu, ole yhtään paskemmalta konstilta näyttänyt. Puhumattakaan itse suosimastani bivvy bagista. Jokainen makunsa ja hyviksi kokemiensa tottumusten mukaan.  Sekä kelien tietenkin!

Itse käytän myös päähinettä ja käsineitä lämmön säätelyyn hyvin usein. Koska ne ovat erittäin helpot ja nopeat ”säätää” ihan vaikka kävellessä ja vaikutuskin on yllättävän suuri, johtuen näiden kolmen ulokkeen voimakkaasta pintaverenkierrosta. Takin taskuihin menevät pipo ja hanskat silloin jemmaan, tai rankemmissa lumikenkävaelluksissa roikkumaan repun hihnoihin, jotta saavat siinä haihduttaa pois kosteuden..

Reppu on tietenkin edellytys vaatetuksen säätämiselle reissun päällä.

dsc09968
Tässä jotain usein käytettyjä: Untuvaliivi, fleecepusero ja Fjellduken Original.

 

20. Valaisimet

Miksi? Ettei hämärän tai pimeänkään tuleminen haittaa menoa.

Hätävarapaketissanikin on siis pieni otsavalo, ettei enää pääsisi vahingossakaan jäämään pimeään ilman mitään valoa. Mutta toki varustaudun näppärillä, pienillä ja tehokkailla LED-valoilla lähtiessäni keikalle, jonka toisessa reunassa on edes mahdollista päätyä hämärän rajamaille. Puhumattakaan, jos ollaan aivan varta vasten menossa vaikka yölaavulle metsään.

Oma valaisinstrategiani kävelyretkillä on hyvä ja näppärän kompakti otsavalo, jossa on laaja, pehmeä ja rajaton valokiila. Sen lisäksi on pieni taskulamppu, jossa puolestaan on tiukka, kauemmaskin kantava valokiila.

Pyöräretkillä on puolestaan edessä valkoinen ja takana punainen ”huomiovalo”, valinnan mukaan vilkkuen tai vakaasti palaen. Ja edellä mainittu pieni taskulamppu sopii ohjaustangon kiinnikkeeseen, antamaan ajovaloa eteenpäin.

20170127_111123
Eräinsinöörin nykyään eniten käyttämä valaisinjoukko..

 

21. Kiikari

Miksi? Sillä näet nimittäin – tarkemmin esimerkiksi lintuja, muita elikoita, sekä myös kaukana sijaitsevia kohteita kallioiden päällä tiiraillessa.

Kiikarit ovat toki aika isoja ja painavia vempaimia. Itselläni on aina ollut yhdet tai kahdetkin kiikarit, ihan kelvollisen hyvätkin sellaiset. Ja suuret. Minkä vuoksi niitä tuli äärimmäisen harvoin kuljetettua mukana juuri missään. Eikä varsinkaan esimerkiksi pyöräretkillä, koska rajallisen kokoiseen pyöräilyreppuun ei vaan sovi kaikkea. Tilanne muuttui aika paljon paremmaksi pari vuotta sitten, saatuani syntymäpäivälahjaksi hyvin modernit ja varsin kompaktit kiikarit. Ne ovat ”optisilta mitoiltaan” 10×30 ja kuvanvakautuksen vuoksi tarjoavat itse asiassa tarkempaa näköä kaikissa tilanteissa, kuin vanhat paljon suuremmat kiikarini.

20170127_111603
Kohtuullisen kompakti kiikari on sellainen, jonka jaksaa aika usein kuljettaa mukanaan.

 

22. Jäänaskalit jne.

Miksi? Jotkut olosuhteet ja lajit vaativat erityisiä välineitä sekä taitoja turvallisuuden varmistamiseen.

Hyvä esimerkki on jäillä kulkeminen. Itse en ole ainakaan toistaiseksi harrastanut pilkkimistä enkä retkiluisteluakaan, mutta silti päätynyt myös järvien jäille. Erityisesti joinain menneinä talvina, kun sopivien olosuhteiden innostamana päädyin aloittamaan oikeastaan vallan uuden harrastuksen. Nimittäin järvien ympyröinnin, kulkien jäällä tosi lähellä rantaviivaa, 1-5 metrin päässä siitä. Tein sitä varsinkin maastopyöräillen, silloin kun jäillä oli lunta korkeintaan kohtalaisesti. Paksummalla lumella sekä kaukaisilla erämaalammilla jalkaisin.

Kaulalla valmiina roikkuvat jäänaskalit olivat silloin välttämätön henkivakuutus, kulkiessani yksin liki aina. Heittoköydellä ei puolestaan ole virkaa yksin ollessa. Lisäksi varustauduin tietenkin repussa olevilla, kuivapusseihin pakatuilla, kelluttavilla varavaatteilla. Ja sitten vielä yhden hiukkasen onnekkaan sattumuksen kautta päädyin saapas-säärystin-kelmuhousu –kombinaatioon, joka säilytti minut täysin kuivana jopa jään läpi pudotessanikin! Niin kuin sitten pääsi käymäänkin peräti neljä kertaa erilaisten järvien ja lampien paikoin petollisia rantoja kiertäessäni talvikaudella 2013/2014.

dsc09973
Pilli ja jäänaskalit. Yksinkulkijan turvavälineet jäillä liikkuessa.

 

23. Kahvit!

Miksi? Paras viimeiseksi. Koska kahvihetki jossain kivassa paikassa kruunaa joka ainoan retken! Oli se sitten kahden tai kahdentoista tunnin mittainen.

Kun lisäksi ainakin itselleni käy niin, että joka ainoa tuollainen mukava tauon paikka palaa pysyvästi talteen muistiini maisemineen, tunnelmineen kaikkineen, niin termospullo kulkee aina repussa mukana, jopa pikkuisimmillakin retkillä.  Ainoastaan kokonaan ihmisten ilmoilla kulkiessani en niin tee, koska silloin mukavat kahvitauot tapahtuvat kahviloissa ja muissa sellaisissa.

dsc09977
Kahvista puheen ollen. Kirjoittajan nykyinen termospulloarsenaali.

 

Varautujien kerho

Tervetuloa mukaan omituisten otusten kerhoon – varautujien kerhoon! Meillä on aina kivaa, paikoista, olosuhteista ja jopa sattumuksistakin riippumatta. Puhumattakaan siitä, miten itse varautuminenkin on vielä hauskaa.

–Kari

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s