Haasteellinen nuotion sytytys

Tiivistelmä: Lyhyt pakina tämän kulkurin haasteellisimmasta nuotion rakentamisesta ikinä – tähän mennessä. Virtain rännän ja sohjon kyllästämissä metsissä syksyllä 2019.

Tapahtuma yhdeltä retkeltä 31.10.2019

Selvennykseksi heti alkuun tulien tekemisestä metsässä tai muualla luonnossa. Niitä touhuja saa harrastaa ainoastaan maanomistajan luvalla, tai virallisella, ylläpidetyllä tulipaikalla. Tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat yhdelle metsästysretkelle valtion metsästysmaille, missä voimassa oleva metsästyslupa sisältää oikeudet myös tulen tekoon. Määriteltyjen hyvien tapojen mukaisesti vain oksista ja muista sellaisista, maassa olevista harvennusten jämistä, yms.

Tämän tapahtuman taustaksi on pakko ensin asettaa vähän raameja. Vaikkapa sellaisia, että allekirjoittanut on hyvin pitkän ja monitahoisen retkeilyuransa aikana päätynyt sytyttämään tulia sen tuhannen tuhatta kertaa. Kovin monenlaisissa paikoissa ja olosuhteissa. Ihan luonnossa kun tulia tehdään, niin kaikkea muuta kuin kuiviakin ne tulipuut sitten usein ovat. Joka helkkarin kerta on tulenteko kuitenkin onnistunut ja aina yhtä ihana on tulen ääressä sitten ollut istua evästelemässä tai peräti iltaa viettämässä.

Eikä tämän tarinan kertakaan sillä tavoin poikkeusta tuottanut, etteivätkö ne erätulet olisi taaskin syttyneet ja leiriläisiä lämmittäneet, mutta omanlaisensa ennätyssuorituksen se kyllä tuotti. Pisimmän ajan meikäläisen uralla tähän mennessä sytyttämisen hetkestä siihen, kun tulet oikein kunnolla paloivat.

Niin pääsi käymään Virtain metsissä armon vuonna 2019, kun siellä parin eräkaverin kanssa olimme isojen metsäkanalintujen perässä hiippailemassa lokakuussa, aivan metsästyskauden lopussa. Leiri oli meillä tehtynä jo edellisenä päivänä ja siellä tuliakin illalla polteltu. Tuo torstaipäivä sattui sitten olemaan läpikotaisin kylmä ja räntäsateinen. Juuri sellainen, joka pidemmän päälle kastelee ja hyydyttää ihan joka ainoan hiipparin.

Illansuussa palasimme leiriin minä ja veli-A, märkinä ja aika väsyneinäkin. Mutta mikäänhän ei silloin hienommalta tunnu, kuin kunnon nuotion rakentaminen! Niinpä toimeen, kaksi kokenutta erämiestä. A sytytti tulen jollain repustaan kaivamillaan kiehisillä ja ryhtyi sitä hoivaamaan. Minä puolestani ”metsästämään” ympäristöstä sopivinta materiaalia tulien kasvattamiseen.

Juuri tuota touhua me sitten jatkoimme, kunnes tulet olivat niin kuumat, että todellakin lämmittivät ja pysyivät yllä aivan mitä tahansa edes periaatteessa palavaa materiaalia sinne heittämällä. Me jatkoimme tuota touhua kolme (3) tuntia peräjälkeen!

Ainakin minun eräurani ehdoton ennätys tuo on. Ihan kaikki ympäristöstä löytyvä puumateriaali oli vaan niin TOTAALISEN läpimärkää! Mitä tahansa edes tervaksien tapaisia yritettiin tietenkin etsiä, mutta joko niitä ei löytynyt, tai olivat nekin läpi vettyneet.

Sen pituinen se. Kolme tuntia.

–Kari

One thought on “Haasteellinen nuotion sytytys

  1. Veli-A vahvistaa kertomuksen todenperäisyyden. Vaan ei siinä kylmä tullut, kun haahuiltiin otsavalojen kanssa pitkin kankaita etsimässä edes jotain palavaa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s