Marttojen kanssa metsässä

Tiivistelmä: Polkuretki yhden Marttaryhmän oppaana – ensimmäistä kertaa tälle oppaalle. Joka  ainoastaan vahvisti kaikkia mahdollisia ennakkoluuloja!

Yksi taukomaisema vastapäiselle Urbysberget -kalliolle Mustjärven yli.

Tapahtui 24.5.2022

Uusi asiakasryhmä

Yksi pieni retkiopastus tutulla Kirkkonummen Meikon alueen polulla sinänsä oli vain kyseessä, enkä minä sellaisista ole yleensä tarinoita kirjoittanut. Tämä retki oli kuitenkin minulle yhdellä tavalla taas uusi pään avaus.

Meikäläisen nykyinen pyhä missio on kipinöiden ja avun tarjoaminen mahdollisimman monille kanssakulkijoille sen löytämiseen, miten paljon luonto voi ihmiselle onnea, terveyttä ja mielenrauhaa antaa. Kaikkein eniten lähiluonto, koska se on lähellä ja siitä pystyy nauttimaan enemmän kuin mistään muusta.

Siksi koetan koko ajan löytää myös erilaisia ihmisryhmiä, joille luonnon ilosanomia voisin välittää. Tähän mennessä sellaisia ovat olleet ainakin Suomen Latu ja sen monet paikallisyhdistykset, kansalaisopistot, koulut, sekä monet yksityiset ulkoilu- ja retkeilyryhmät. Nyt tuli vuoroon yksi Kirkkonummen useista Marttayhdistyksistä, joka kutsui heidät luontoretkelle viemään.

Sinänsä minulla on iät kaiket ollut perin hyvät käsitykset Martoista ja heidän toiminnastaan useillakin tavoilla. Tiedän heidän piirissään suorastaan tiivistyvän todellista käytännön tietoa ja osaamista vaikka kuinka monilta ihmiselämän aloilta. Esimerkkeinä nyt vaikka vaan ruuanlaitto, marjat, sienet, kutomiset ja vaikka mitkä muut käden taidot.

Siellä sitä mennään Dorgarnin ylängön hienoilla kankailla ja kallioilla.

Kaupankäyntiä polkujen kanssa

Joku Meikon alueen kolmesta varsinaisesta merkitystä polkureitistä piti tätä retkeä varten valita, koska yhteistä aikaa ei arkipäivän illansuussa kovin paljoa käytettävänä ollut. Ja lyhimmän noista luonnonkauniista poluista he olivat keskenään kohteeksi äänestäneet. Tuo reilun kolmen kilometrin mittainen Kuikan kierros -nimeä kantava polku on sinänsä sekin hieno kuin sika pienenä, mutta toki tarjoaa katseltavaksi liki ainoastaan järven rantojen luontoa.

Niinpä Meikon pysäköintialueen infotaulun ja kartan ääressä tiistai-iltana tavatessamme minä ryhdyinkin ”myymään” heille toista reittiä nimeltä Kotokierros. Se on noin kilometrin pidempi, mutta tarjoaa katseltavaksi aika leveän kattauksen erilaista eteläsuomalaista luontoa. Kaupaksi meni 😎.

Reittivaihtoehtojen esittelyä ja puntarointia lähtöpaikalla.

Vähän retken asiasisältöä

Kokeillakseni taas hiukan eri muotoista kerronnan tapaa, listaan alle hyvin lyhyessä muodossa ne asiat, jotka noista ympäristöistä marttaryhmälle eri tavoin esittelin. Kaikkia en toki tähän yritä muistaa laittaa, vaan ainoastaan jotkut ehkä omilla tavoillaan merkittävimmät. Ehkä kenelle tahansa lukijalle listaksi siitä, mitä kaikkea hienoa tuonkin reitin varrella on.

• Koko reitti kulkee ikiaikaisella Dorgarnin ylänköalueella. Se on ollut koko etelärannikon suurin saari, kun eteläinen Suomenmaa on joskus noussut Litorina-merestä.
• Alkumatkan varrella pari ”kraaterisuota”. Sellaisilta näyttävät ilmakuvissa, mutteivät varmasti ole. Mutta ovat osana ylänköalueen huikean monimuotoista vesistöjärjestelmää.
• Kotolampi. Sen laskujoki, tai pieni puro/noro putoaa jyrkästi alas laaksoon, missä on aikanaan sijainnut se mylly, mistä Myllykylä on nimensä saanut.
• Kallioita ja rotkelmia. Vaikka ollaan koko ajan 20-40 metriä ympäristöä korkeammalla ylängöllä, sitä ei maastossa lainkaan huomaa. Muuta kuin ylängön jyrkillä lounais- ja itäreunoilla. Siellä on kallioilta, notkoja, soita, lampia, puroja – kaikkea mitä löytyy missä tahansa eteläsuomalaisessa maastossa.
• Ylitettiin entisen Porkkalan vuokra-alueen pohjoisraja, jonka linjan voi yhä vieläkin erottaa alueen satelliittikuvista. Koska rajalinja oli silloin auki hakattu ja nuoremman männikön latvusto on yhä vähän eri väristä kuin vanhemman. Maastossa on vaikea mitään enää huomata. Tarkkasilmäiset voivat tuon rajalinjan erottaa alla olevassa reittikuvassa himmeänä vaakasuorana raitana, joka kulkee Mustjärven eteläpään yli.
• Näköalapaikka Mustjärven yläpuolella. Järven toisella puolella kohoaa Urbysberget, mistä aukeavat huikean pitkät näköalat moniin suuntiin. Mustjärven lähikulmat ovat myös olleet hyvin erikoisen kehityskulun kohteena maan kohoamisen suhteen jopa aivan viimeisen sadan vuoden aikana! Noista kummajaisista voi halutessaan lukea lisää täältä.
• Purolaakso, jonka kautta laskevat Mustjärveen kaikki Dorgarnin ylängön koillisosan vedet. Niitä riittää sen verran, ettei tuo puro koskaan kokonaan kuivu.
• Karhun jälkiä. Noilla seutukunnilla on silloin tällöin menneiden vuosikymmenten aikana nähty erilaisia jälkiä Suomen metsien kuninkaiden ja kuningatarten oleilemisesta. Tässä linkit tämän kirjoittajan omiin kokemuksiin juuri siellä. Syyssonaatti. Elokuun iltaretki säikähdyksen kera.
• Kakarlampi. Nimi juontuu siitä, että sen rannoilla ovat menneinä aikoina kaakkurit pesineet.
• Korsolampi, Korsobäcken, Korsolammsbäcken. Joku taannoisten aikojen risteysalue on noilla kulmilla sijainnut. Ehkä vain useampien merkittävien tilojen rajapyykki? Joka tapauksessa koko Meikon alueen länsi-itäsuunnassa halkaisevan päävesireitin nimikin on Korsobäcken.

Retkemme reitti Google Earth satelliittikuvalla. 4,8 kilometriä ja 2 t 45 min.

Pari otetta retken tunnelmista

Rauhallisesti edettiin ja pari leppoisaa evästaukoa vietettiin. Kaikilla retkillä osallistujat aina jutustelevat keskenään. Semmoinenhan nyt on aina vallan tärkeä osa mukavaa yhdessä olemista. Jos näitä jutustelujen määriä ryhtyisi jotenkin arvioimaan ja järjestykseen laittamaan lukemattomien erilaisten ryhmien välillä, niin kyllä nämä Martat siellä aivan ehdottoman kärjen tuntumassa olisivat J.

Aivan reitin loppuosalla polku kulkee Korsolammen tulipaikan ohi. Juuri kuten arvelimme – ja kuten tapahtuu aivan aina keleistä ja varoituksista täysin riippumatta – siellä ulkoilijat polttelivat nuotioita kummallakin tulipaikalla. Se kun nyt kuitenkin kiellettyä ruohikkopalovaroituksen aikana on, niin sekä minä että muutama muukin ryhmämme jäsen asiasta kevyesti muistutimme ohi kävellessämme. Sen enempää keskustelemaan emme jääneet. Helppo on arvata, että aivan paskan nipottajiksi meidät tuomittiin. Minä kuitenkin panin ilahtuneena merkille, että Marttojen piirissä tämäkin asia on selvässä ja oikeassa järjestyksessä.

Pieni mehutauko Immerlammen rannalla.

Tätä täytyy saada lisää!

Retki oli vallan mukava ja helppo oppaalle. Yhtään mitään puuttumista mihinkään asiaan ei tarvittu. Ja sitten vielä opas sai palkaksi upean, itse leivotun ranskalaisen maalaisleivän! Minä taidan kyllä lähteä tarjoamaan laajemminkin erilaisia retkiopastuksia Suomen Marttojen laajaan yhdistyskenttään!

–Kari