Molskahdus jään läpi

Tiivistelmä: Suunnitelma oli nerokas. Käydä heittämässä yksi  järven ympyröinti jäätä myöten polkupyörällä, osana maitokauppareissua. Keikka tuotti jäihin putoamisen ja sen kautta erinomaisen varustekeksinnön syntymisen.

DSC01596
Erilaisten kulkijoiden jälkiä Vaipon järven jäällä tammikuisena pakkaspäivänä.

 

Tapahtui 14.2.2014

I’d rather be fishing

Perjantai oli meillä vapaapäivä, syystä jota en muista, ja isäpappanikin oli meillä kylässä. Joku elintarvikkeen puutostila havaittiin ja kauppakeikka lankesi meikäläiselle, jonka olisi tehnyt mieli lähteä pyörälenkille sen sijaan. Niinpä insinöörin aivot tuottivat pikasuunnitelman yhdistää nuo kaksi asiaa. Tarjouduin siis heittämään kauppakeikan fillarilla, koska harrastin talvipyöräilyä muutenkin erityisen innokkaasti tänä talvena, sattuneesta syystä. Sitä nyt en erikseen maininnut, että suunnitelman osana oli käväistä heittämässä samalla yksi järven ympyröinti ennen kaupassa poikkeamista. Ihan sellainen pienen pieni vain, siinä sivussa :-).

Screen Shot 01-07-16 at 04.40 PM
Pyöräretken reitti Google Earth -satelliittikartalla. 20,3 km / 1 t 43 min.

 

Ajovarusteet – tavallistakin tärkeämpi asia tällä kertaa!

Lämpötilan ollessa nollan tietämillä ja ajokelin siis sohjoinen, valitsin jalkineiksi kunnon pitkät kumisaappaat, niin kuin olen tottunut tekemään märän kelin pyörälenkeillä. Kuorivaatteet päällimmäisiksi ja vielä vanhat hyvät säärystimet housunpunttien päälle, estämään puntin päätymistä eturattaaseen tai ketjun väliin. Tämä on jo pitkään ollut minun toimivimmaksi havaitsemani ”ihmisen alemman puoliskon” rapakelin varustus maastopyöräretkillä.

Alkumatka

Fillaroin sitten vauhdikkaasti noin 5,5 kilometrin matkan Vaipon järven rantaan. Paitsi toiseksi viimeisen legin, Tallbackan tien, joka oli aivan jäinen. Selvisin siitä kaatumatta kertaakaan nastarenkaillakin vain juuri ja juuri, apuna myös hyvä tuuri. Rannassa havaitsin olosuhteet hyvän näköisiksi. Jäällä oli lunta jotain viitisen senttiä ja vaikka kuinka paljon jälkiä. Kävelijöiden, hiihtäjien ja yhden enduromoottoripyöränkin.

DSC01565
Vaiponjärvi odottaa seikkailijaa. Kuva eri retkeltä.

Minä päästelin sitten sinne jäälle, lähtien kiertämään järveä myötäpäivään. Ajaminen oli suhteellisen helppoa, koska lumi edusti jotain nuoskan ja loskan välimuotoa, joka oli integroitunut jään pinnan kanssa niin, ettei ollut yhtään liukasta. Toisaalta sellainen muutaman sentinkin vahvuinen loskaliima kyllä vastusti pyörän etenemistä aika tehokkaasti. Paikka paikoin jouduin työntämään pyörää, mutta kyllä varmasti 80-prosenttisesti pystyi ajamaan. Ihastelin siis tämänkin kovin tutun järven rantoja minulle uudesta perspektiivistä. Tietenkin katselin myös koko ajan, näkyykö edessäpäin mahdollisesti jotain sulia paikkoja tai merkkejä purojen ja muiden sellaisten aiheuttamista heikoista jäistä. Eipä näkynyt.

Jään läpi!

Kunnes molskahdin! Pyörää työntäessäni. Minä mulahdin salamana mutapohjan sisään munaskuitani myöten. Pyörä kaatui, jääden kyljelleen jään päälle. Nahkeassa mudassa ei ollut aivan helppoa ottaa askelia ja siirtyä jään reunaan, mutta varsin nopsasti se silti sujui, eikä ottanut varmaan montaa kymmentä sekuntia, ennen kuin olin taas jään päällä pyöräni vieressä, ryömien vähän matkaa jään reunalta. Hyvin säikähdyttävä kokemus tuo oli ja keho sen jäljiltä täynnä adrenaliinia! Vasta noustuani varovasti seisomaan ja työntäessäni pyörää kauemmas rannasta ihmisten kävelyjäljille, havahduin huomaamaan, etten ollut kastunut vissiin ollenkaan! Olin ehkä tuntevinani jotain pientä oikeassa saappaassani, mutta siinä se. Olipa huima juttu.

Karttaote Vaiponjärvestä, molskahduksen paikka merkitty
Vaipon järvi viereisine soineen. Molskahduksen paikka merkitty punaisella ympyrällä. Karttaote palvelusta Retkikartta.fi.

Tuo molskahdukseni oli tapahtunut järven luoteisrannalla olevan niemekkeen jälkeisessä lahdelmassa, missä lukuisten noilla seuduilla tekemieni kävelyretkien jäljiltä toki tiesin olevan hyvin soista maastoa. Koska Slättmossen –suon pohjoisempi osa tihuuttelee vesiään Vaipon järveen niiltä main. Mutta eipä moinen tieto ollut jäällä kulkiessa mieleeni tullut, vaan edessä olevan ”maaston” arviointi perustui ainoastaan näköaistiin.

DSC01583
Kauniita niemekkeitä Vaipon järven koilliskulmalla. Kuva eri retkeltä.

Kierros loppuun

Mutta mitäpä siinä muuta sitten, kuin jatkamaan kierros loppuun. Se sujui hienosti ja järven laskujoen (Vaipobäcken) edustan osasin helposti kiertää. Nythän nimittäin jostain syystä jo muistikin toimi apuna ja tuo puron käänteissuisto kyllä näkyikin selvästi tummana, puron suulla jopa sulana alueena. Adrenaliinipiikin vaikutus oli mennyt ohi ja Vaipon järven kauniit rannat, uudesta kulmasta katsellen, saivat taas polkevan kulkijan täyden huomion itä- ja etelärannoilla. Tai ainakin melkein täyden, sillä kyllähän lumen pinnan sekä rantojen rakenteen tarkkaileminen edessäpäin nousi tuon insidentin ansiosta taas uudelle tasolle.

DSC01586
Järven laskuoja Vaipobäcken on sulana talvellakin. Kuva eri retkeltä.

Vaipon järven rantaviivan pituudeksi tuli tällä tavoin mitaten 1,77 km ja sen kiertäminen kesti minulta ja vanhalta maastopyörältäni 19 minuuttia. Mukaan lukien jäihin putoamisen härdellin viemät ehkä pari kolme minuuttia.

Analyysit kotona

Lenkin paluumatkan eksotiikka ei ole oikein jäänyt mieleeni. Viisykkösen vartta Prismaan, ostokset reppuun ja tuttua kiertoreittiä Gesterbyn kautta kotiin. Siellä sitten oli tietenkin pakko kertoilla vaimolle ja isälle, miten mielenkiintoisia maitokauppareissut meillä päin ovat.

Kotona tuli tietenkin myös perin juurin analysoitua, miksi en lainkaan kastunut, vaikka putosin veteen ja mutaan oikein reippaasti saappaanvarren mittaa syvemmälle. Kyse oli yksinkertaisesti vain siitä, että säärystimet olivat puristaneet sadehousun puntit tiiviisti saappaanvarren sileitä pintoja vasten. Ja lisäksi tietenkin veden kulkureitti saappaan sisään oli pitkä ja monen, ainakin kohtalaisen tiiviin vaatekappaleiden liitoksen takana. Mahdollisesti ja todennäköisesti vettä siis päätyisi vaatteiden sekä saappaiden sisällekin, jos siellä vedessä pidempään oleskelisi. Mutta silloinkin varmasti vain vähän ja hitaasti.

Niin loistavaksi keksinnöksi tuon päättelin, että siitä tulee ehdottomasti vakiovarustus minun kaikilla tulevilla retkilläni lampien ja järvien jäillä!

–Kari

Advertisements

5 thoughts on “Molskahdus jään läpi

    • Niinhän se oli! Yllätys ja sen aikaansaama adrenaliiniräjähdys oli sellainen, että koko tapahtuman muistikuvatkin ovat kuin jotain hidastettua unta! Ja ehkä hassuinta on se, että yllätys vaikutuksineen oli aivan yhtäläinen myös kaikilla kolmella seuraavalla kerralla. Joista ainakin yhdestä kerron vielä tarinan täällä.

      Tykkää

  1. Vain tekevälle sattuu .. 🙂 hauska kuvaus kauppamatkasta. Tuttua tuo molskahtelu, jostain syystä voi jään läpi mennä vaikka olosuhteet ovat kovat. Luonto muovaa omia juttujaan..esim. pohjasta nousevat kaasupurkaukset jne .. lähdemäinen pulputtelu.. ja lisää pulahduksia tiedossa..odotellaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s