Herttuan tarinat #0 – Tausta

Tiivistelmä: Avaus sarjalle lyhyitä juttuja, kertoen kirjoittajan kokemuksista  sellaisten ehkä vähemmän tunnettujen erävarusteiden kanssa, joista käytetään nimityksiä ”pivi”, ”bivi”, tai aidosti englanniksi Bivvy Bag.

Veljekset kuin ilvekset. Kaksi eri kokoista ja ikäistä piviä paketeissaan.

 

Taustaa

Tämä on avaus sarjalle pieniä juttuja yhden jännän varusteen kokeiluista ja käytöstä. Kyseessä on suojavaate, jonka alkuperäinen ranskankielinen nimi on Bivouac Sack. Parhaiten ne kai nykyään tunnetaan englanninkielisestä termistä Bivvy Bag. Virallisesta suomenkielisestä nimestä en tiedä, mutta bivi ja pivi –sanoja, tai väännöstä englanninkielen nimestä, kuulee joskus käytettävän. Ne ovat alun perin armeijakäyttöön kehitettyjä ”vaatekappaleita”, joita on olemassa tavattoman monenlaisia, eri kokoisia ja erilaisista materiaaleista valmistettuna. Ne ovat yleisesti olleet ja yhä ovat sotilaiden perusvarusteita leirin tekoon ja lämpimänä pysymiseen. Monet versiot ovat tarkoitetut erikoisjoukkojen miesten toimintaan ties millaisissa paikoissa ja olosuhteissa. Naamiointivälineenä, passipaikkana ja ainoana majoitteena.

Moiset suojakankaat ja –pussit ovat jo pitkään olleet käytössä myös esimerkiksi vuorikiipeilijöillä ja pelastustoimessa. Pikkuhiljaa ovat sitten hiipineet myös muiden retkeilijöiden varustearsenaaliin. Ovat silti melko harvojen käytössä vielä toistaiseksi ainakin täällä Suomessa, eikä moni vaeltaja taikka ulkoilija taida niistä juuri edes tietää. Mikä onkin yksi syy siihen, että haluan tällaisen pienen kirjoitussarjan kautta tutustuttaa ihmiset myös tällaisten varusteiden maailmaan.

 

Omien kokemusten kaari

Itse satuin jo yli 20 vuotta sitten törmäämään näiden käyttäjiin retkilläni Norjan vuorilla. Ne olivat silloin vissiin vasta hiljattain tulleet siviileillekin hankittaviksi siellä ja kuultuani sekä nähtyäni niiden erinomaisia ominaisuuksia, ostin itsellenikin yhden sellaisen hetipaikalla. Sille onkin sitten kertynyt aivan tavattomasti positiivisia käyttökokemuksia vuosien aikana. Ei minään extreme-survival-välineenä, vaan kätevänä suojana tuulilta, sateilta, lumelta ja kylmältä pikku luontoretkien lukemattomilla tauoilla. Tuo minun alkuperäinen versioni on mitoiltaan 140 x 280 senttinen, vettä pitävästä, lämpöä heijastavasta ja myös eristävästä materiaalista valmistettu  peite, jonka saa vetoketjuilla suljettua 140 x 140 cm pussiksi. Vetoketjuja sopivasti availemalla siitä saa myös passivaatteen, josta naama tai vain silmät näkyvät ja käsille on myös omat vetoketjulliset aukot. Samoin se toimii sadeviittana, jonka sisässä mies rinkkoineen voi kävellä vaikka pitkiäkin matkoja. Tuossa 140 x 140 tilassa kovimmat sissit myös nukkuvat ja selviävät hengissä missä kelissä tahansa. Mutteivät kyllä mukavasti, hitto vie! Sanoo yksi tuota yöpymistäkin pari kertaa kyllä kokeillut. Paketissa tuo on noin jalkapallon kokoinen ja painaa 1,2 kiloa. Paljon kevyempiäkin versioita on nykyään olemassa, kun eristeitä on vähennetty, tai ne on jätetty kokonaan pois.

 

Tietoa varusteesta pienten tarinoiden kautta

Joskus parisen vuotta sitten menin pitkäaikaisten hyvien kokemusteni rohkaisemana hankkimaan itselleni jo toisen version tuollaisesta suojavaatteesta. Eihän sitä nyt parane sentään liian hätäisesti  vetää johtopäätöksiä varusteiden hyvyydestä, mutta 20 vuodessa alkaa jo saada ainakin alustavaa tuntumaa :-). Tämä uudempi versio on suurikokoisempi ja siinä mahtuu mies aivan suorana nukkumaankin luonnonvoimilta suojassa, jopa reppunsakin kanssa.

Tässä sarjassa julkaistavat tarinat ovat oikeasti sähköposteja, joita lähettelin parhaille eräkamuilleni sitä mukaa, kun tutustuin tuohon uuteen suojavaatteen versioon ja sen käyttämiseen erilaisilla tavoilla, erilaisissa olosuhteissa. Lyhyitä ovat nuo jutut, eivätkä kaikki välttämättä sisällä ”täydellisiä tarinan kaaria”. Ajattelen kuitenkin, että tuollaisten pienten, käytännön kokemusten kautta näiden varusteiden sielunelämä aukeaisi kenelle tahansa kevyemmin ja hauskemmin, kuin jonkun perinjuurisen testiraportin kanssa.

Jotain pieniä huomioita erilaisista paikoistakin on mukana, koska kaikki retket ja kokeilut ovat tietenkin tapahtuneet jossain ulkona. Valtaosin kotikuntani Kirkkonummen lähimetsissä, aivan lähieräilyn perusperiaatteiden mukaisesti. Ja joskus jopa vieläkin lähempänä. Mutta myös kauempana kurotellen silloin ja tällöin.

Pivien ominaisuuksista verrattuna moniin muihin retkielämän majanpidon välineisiin löytyy tietoa aiemmasta blogin artikkelista nimeltä Asento! Kokemuksia erilaista retkimajoitteista.

 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Herttuaksi tätä varustetta on lyhyesti kutsuttu meidän pienen Eräveljet –porukkamme kommunikoinnissa jo pitkään. Sen nimen taustan jätän lukijoiden itse arvailtavaksi, jos sellainen nyt ketään kiinnostaisi. Lähierä-blogin periaatteiden mukaisesti en kerro näiden omien varusteitteni  merkkejä, malleja, enkä valmistajia, koska en halua mainostaa mitään tuotteita. En, vaikka kuinka hyviäkin olisivat. Jos joku haluaa tarkempia tietoja, niin saa ottaa yhteyttä. Kerron niitäkin toki, mutten tällä foorumilla.

–Kari