Taidetta vuosituhanten takaa

Juusjärven kalliomaalaukset

Tiivistelmä: Pyörälenkki Humaljärven ympäri, napsien välipaloina monia sen ympärillä olevia ulkoilijaa kiinnostavia kohteita ja nauttien pääateriana Suomen hienoimpia kalliomaalauksia.

DSC03180

Retki 21.7.2015

Yksi järvi, paljon katsottavaa

Tänään tiistaina lähdimme sovitulle pyörälenkille kaverini kanssa. Liian vähän on ehditty pyöräilemään kumpikin tänä kautena, ainakin tähän mennessä. Minä olin päässäni rakentanut sellaisen suunnitelman reitiksemme, että ajelisimme vain yksinkertaisesti lähimmän järven, eli Humaljärven ympäri. Oikeasti ei kyllä ollut kyseessä mitenkään perin ”yksinkertainen” lenkki, sillä ajattelin samalla näyttää Malkukselle jonkun aikatauluumme sopivan otoksen niistä uskomattoman monista erilaisista hienoista paikoista, joita tuon järven ympärille on siunaantunut. Alla lista mahdollisuuksista, joista vahvennetut olin ajatellut ainakin lyhyesti kaverille tällä kertaa näyttää. Linkkeinä näkyvät ovat puolestaan sellaisia kohteita, joista on jo artikkelit täällä Lähierä-blogissa. Noin kaikista muistakin sellaiset ovat vireillä.

  1. Lekkerikallion pontikkatislaamo.
  2. Entinen Hemträsk –järvi, nykyään peltoalue.
  3. Hemträskin viereinen Ikimetsäalue.
  4. Korkberget.
  5. Pirunpellot Morsiusmäellä.
  6. Villa Mehu.
  7. Humaljärven maisemat Norgeberget -kalliolta.
  8. Juusjärven kalliomaalaukset.
  9. Torsbergetin laaja kallio, näkymin Humaljärven yli.
  10. Vrångsnäsuddenin luonnonsuojelualue Humaljärven rannalla.
  11. Frisbeegolf-rata Volsissa.
  12. Volsin kartano (Wåhls gård) rakennuksineen, puutarhoineen ja rantoineen.
  13. Tähtitornin mäki.
  14. Mariefredin huvila Storträsk-järven rannalla ja Dorgarnin reunalla.
  15. Urbysbergetin korkea kalliovuori huimin maisemin joka suuntaan.

Pääkohde

Pääkohteeksi olin tälle reissulle valinnut listan numeron 8, eli Juusjärven kalliomaalaukset. Olin nimittäin tuolla peruskarttaankin merkityllä paikalla käynyt kerran pyöräretkelläni, mutten pienestä etsiskelystä huolimatta onnistunut silloin löytämään mitään maalauksia. Ajattelin moisten ilman muuta löytyvän pelkän peruskartan merkinnän perusteella, koska pystyyhän sellaista nyt lukemaan jopa noin 10 metrin tarkkuudella. Nyt olin sitten tutkinut netistä tietoja kyseisestä kalliomaalauksesta ja minulla oli useiden artikkelin kuvien perusteella jo tavattomasti parempi käsitys maalausten sijainnista. Lisäksi olin varmuuden vuoksi kopioinut muutamat parhaat valokuvat talteen kännykkääni.

Kopio peruskartasta
Retken pääkohde kartalla, ylhäällä keskellä. Karttaote palvelusta Retkikartta.fi.

Alkuherkkuja

Lähdimme järven ympäri vastapäivään, eli Kirkkonummen keskustasta Sepänkylään, sieltä Veklahteen, mistä Volsiin ja niin edelleen. Ekan poikkeaman Humaljärven ympäri johtavalta perusreitiltä otin kohteen numero 5 kohdalla, käyden näyttämässä kaverilleni pikaisesti Elis Sinistön erikoisen elämisen rapistuvat jäännökset ja kertoen samalla hänelle hiukan taustoja siitä. Oma blogitarinani minulla on jo tuosta hyvin erikoisesta kohteesta ja ihmiskohtalosta, kunhan sen vaan ehdin viilata valmiiksi ja julkaista joskus.

Sepänkylästä ajoimme Vanhaa kirkkotietä ja sen toisessa päässä, missä tie on nimeltään ”Hummelrödslanin tie”, poikkesimme hetkeksi katselemaan yli koko Humaljärven kantavia pitkiä maisemia Norgeberget –nimisen korkean kallion laelta, läheltä siellä olevan kesämökin pihaa. Myös Korkbergetin suojelualueen mahtavat jyrkänteet ja louhikot näkyvät tuolta hienosti. Huom! Mökkien, kuten muidenkaan asumusten pihapiiriin ei jokamiehen tule mennä!

DSC05264
Maisema Norgebergetiltä länteen, yli koko Humaljärven.

Ja Veklahdessa kävimme pienen uimarannan kalliolta katselemassa näkymiä Vitträsk-järven yli, muistellen  toissatalven yhteistä upeaa järven ympyröintiämme maastopyörillä ja juuri näiden pohjoisrantojen jännittävän haastavia ahtojääolosuhteita.

Pääruoka, kalliomaalaukset

Lenkki jatkui Veklahdentieltä Österbyntielle ja muutaman kilometrin jälkeen oikealle Puna-Ahontielle. Pyörät talutettiin näkösuojaan saniaismetsään ja suunnistettiin kävellen vain 100-200 metrin matka pohjoisen suuntaan, hienolle kallioniemekkeelle. Itselleni ei ollut silloin aivan varmaa, ovatko nuo kalliomaalaukset yksityisalueella vai ei. Aivan päinvastaisia tietoja löytyy eri lähteistä. Mutta koska Kirkkonummen kunnan sivuilla kerrotaan kohteen sijaitsevan yksityisalueella, sillä tavoin asiaan varmuuden vuoksi suhtauduin. Ja koska joka tapauksessa on aina viisainta kulkea ja toimia niin, että aiheuttaa mahdollisimman vähän kitkaa kenellekään, toimimme juuri samoin kuin minä tein ensimmäisellä vierailullani siellä. Jätimme pyörät heinikkoon juuri puoliväliin kahta mökkitonttia, mistä pääsimme kulkemaan kallioniemelle mahdollisimman kaukana asumuksista ja oikeastaan niiden näkymättömissä.

DSC03207
Fillarit kesäluonnon jemmassa. Toinen löytyi jo!

Tällä kertaa maalauksetkin löytyivät helposti, kun oli tullut tehtyä hieman esitutkintaa internetissä. Ne siis sijaitsevat kallioniemen lännen puolisessa jyrkänteessä, alhaalla, lähellä järven tasoa. Kulku sinne tapahtuu helpoimmin laskeutumalla aivan rantaan niemen pohjoisesta kärjestä. Siitä johtaa reitti alas hiukan loivempia kalliorinteitä ja –hyllyjä pitkin. Tavallaan polku. Mutta aika jyrkkä se kyllä on, joten ei sovellu huonojalkaisille ja hyväjalkojenkin kanssa kannattaa kävellä varovaisesti, hiukan käsillä varmistellen, ainakin alaspäin. Rannassa pääsee sitten kävelemään helposti vasemmalle, lännen suuntaan, parikymmentä metriä, kalliomaalauksille.

DSC03195
Siinä niitä on, viestejä villin rannikkoseudun asujilta noin 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua!

Ne erottuvat varsin selvästi kallioseinämässä tumman punaisina ja herättävät aivan jännittäviä ajatuksia aikojen kulusta ainakin minulla! Onhan se myös mahtavaa, että pääsee retkellään katselemaan luultavasti koko Suomenmaamme hienoimpia kalliomaalauksia jostain esihistorialliselta ajalta, noin 6000 vuoden takaa! Alla linkit muutamaan minun mielestäni parhaaseen näitä kalliomaalauksia käsittelevään artikkeliin, joista saa taustatietoa.

Ismo Luukkonen        Tiede-lehti        Retkipaikka        Kirkkonummi

 

DSC03189
Figuurit ovat selvempiä kuin monessa muussa paikassa. Huomaa myös hauen kuva!

Varttitunnin ihmettelyn ja valokuvaamisen jälkeen me pojat palasimme takaisin tuloreittiämme, etsimme fillarimme saniaismetsästä ja lähdimme jatkamaan monipolvista pyörälenkkiämme Humaljärven ympäri.

Mariefred

Mariefredin (kohde numero 14) portilla kävimme kääntymässä, jotta sain kerrottua kaverilleni siitä, miten erinomaisen hienolla paikalla tämä vanha, nykyään Kirkkonummen kunnan omistama huvila sijaitsee. Kirkkonummen kolmanneksi suurimman järven, Storträskin lahden (Nydalsviken) pohjukassa ja aivan Dorgarnin erämaaylängön reunalla, mistä sen monille ydinalueille pääsee kätevästi polkuja pitkin.

DSC05358
Mariefredin huvila ja uusi keittokatos, kuvattuina pohjoisen puolelta.

Jälkiruokana Urbysberget

Sitten oli jäljellä enää retkemme toinen suunniteltu pysähdyspaikka, Urbysbergetin kalliovuori (kohde numero 15). Siitä ei sen enempää tässä, koska paikasta on jo retkikuvaus täällä blogissa nimellä ”Keväinen retki muinaiskylän vuorelle”. Valitsimme kalliolle nousun reitiksi lyhimmän mahdollisen, vaikka sen alku on nykyään vähän hankala tien vierellä suoritetun puuston perkauksen jäljiltä. Retken tärkein pysähdys oli joka tapauksessa kyseessä, koska tämän olin valinnut evästaukomme paikaksi. Kyllä kelpasikin istua siinä kallionlaella nauttimassa kahvieväitä huimien maisemien äärellä! Sieltä katselimme nyt toisinpäin järven yli, erottaen selkeästi Norgebergetin kallion järven itäpäädyssä.

DSC05366
Ja sitten sama Humaljärvi lännestä itään. Norgebergetin kalliot erottuvat telekuvassa.

Mutta varsinkin näkymillä lännen suuntaan, Dorgarnin ylängön mahtavimmille kalliojyrkänteille, on meille molemmille erityistä sisältöä ja syvyyttä, koska satumme olemaan intohimoisia retkeilijöitä ja vaeltajia kumpikin. Ja noillakin nyt näkösällämme olevilla paikoilla olemme jokuset kerrat poikenneet erilaisilla retkillämme kaikkina vuodenaikoina. Patikoiden, lumikengillä, suksilla ja kerran jopa ahkiota vetäen.

DSC03209
Maisema Dorgarnin kallioylängön jylhään itäreunaan, yli Mustjärven.

Loput 5 kilsaa kotiin sujahtivat nopsasti Volsintietä myöten. Paitsi viimeinen nousu ylös Neidonkalliolle, joka saa reidet valittamaan ja pulssin vähintään sataanviiteenkymppiin joka ikisen meikäläisen pyörälenkin päätteeksi.

Lokiton retki – korppi sentään nähtiin

GPS-lokin retkemme reitistä meinasin tähän myös tapani mukaan laittaa, muttei sittenkään tällä kertaa. Koska oma lokitiedostoni oli näemmä vallan pilaantunut ja kaverini vastaava hävinnyt tuhoutuneen puhelimen mukana. Näinkin joskus.

–Kari

Mainokset

2 thoughts on “Taidetta vuosituhanten takaa

  1. Juusjärven kalliomaalauksen maapohja (tontti) erotettiin ja lunastettiin aikoinaan valtiolle eli ei ole yksityisellä maalla vaan Museoviraston (Senaattikiinteistöt) ja samassa yhteydessä sen edestä purettiin paikalla ollut saunarakennus.
    .

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s