Filosofia

Tiivistelmä: Taustat sille, mikä tämä blogi on, miksi se on olemassa ja mikä on elämän tarkoitus. Myös luonnehdinnat blogin artikkelien tyypeistä, laadusta, luonteesta, muodosta ja kaikesta muusta sellaisesta.

 

 

Luonto on lähellä

Lähellä sydäntä. Lähellä minua aina. Lähellä minua joka paikassa. Luonto sisältää aivan valtavasti asioita. Se tarjoaa mahdollisuudet rajattomaan löytöretkeilyyn.

Nimi Lähierä, pitää jo sisällään koko blogin ydinfilosofian äärimmilleen lyhennettynä. Tässä on sitä avattuna, lähtien liikkeelle tuosta nimestä ja iskulauseesta.

 

Löytöretkeily

Ylle on muutamaan iskulauseeseen tiivistettynä minun pikkuhiljaa itselleni löytämäni totuus. Joka sitten on lopulta suorastaan lähtenyt ohjaamaan omaa liikkumistani. Se on kehittynyt ihan oikeaksi löytöretkeilyksi, missä jokainen retki, kävely- tai pyöräilylenkki, tarjoaa oikeastaan loputtoman määrän uusia asioita löydettäväksi ja havaittavaksi. Kallioita, maisemia, horisontteja, pilviä, taivaan ilmiöitä, jyrkänteitä, merenrantoja, järviä, lampia, jokia, puroja, noroja, metsiä, soita, polkuja, muurahaispesiä, kelopuita, lehtoja, pusikoita, ryteikköjä, louhikoita ja muita luontotyyppejä aivan loputtomalla kirjolla. Sisältäen luonnon historiaa kymmenien tuhansien, miljoonien ja miljardien vuosien perspektiiveillä, jos haluaa hiukankaan avata silmiään maastojen muodoille ja geologialle.

Lisäksi sitten mitä moninaisimmat jäljet ihmisen toiminnasta menneiden vuosikymmenten ja –satojen aikana. Kasvien ja eläinten maailmaa tässä nyt edes enempää mainitsemattakaan. Minä kutsun tuota lähilöytöretkeilyksi™ ja sellainen avaa kenelle tahansa luonnossa liikkujalle aivan rajattoman uuden löytämisen avaruuden. Kyse on ainoastaan siitä, että viitsii avata silmänsä ja ryhtyä etsimään. Nykyajan tiedonhankintamenetelmät internetin kautta tarjoavat sellaiset mahdollisuudet, että kuka tahansa pystyy löytämään vaikka kuinka paljon aivan uusia etsimisen ja tutkimisen kohteita ulkona luonnossa, taustatietoa niihin ja niin edelleen. Sitten uuden löytämisen kokemuksia – aivan kuin entisaikojen suurilla löytöretkeilijöillä ikään!

 

Riemua sinulle

Tämä on mielestäni Lähieräilyn ydin. Uuden etsimisen ja löytämisen mahdollisuus ja riemu! Joka ainoalla retkellä ulkona tuolla! Tutuissa lähiympäristöissä. Tai missä tahansa muuallakin. Tämän blogin olemassaolon tarkoitus on voida korvata alun iskulauseiden sana ”minun” melkein samalla sanalla ”sinun”. Jos niin pääsee käymään yhdenkin ihmisen kohdalla, olen onnellinen. Koska olen auttanut riemun ja onnen löytymistä jollekin muullekin kuin itselleni.

Oivallista on ymmärtää, että luonnossa liikkuminen tekee ihmiselle hyvää! Tämä asia on jo aivan perusteellisesti tutkimuksillakin todistettu. Jopa niin, että hyvää tekevät vaikutukset ovat sen suuremmat, mitä luonnonmukaisemmassa ja ”syrjäisemmässä” ympäristössä liikkuu. Vaikka tätä asiaa ei ehkä ole vielä luonnontieteellisesti aivan varmaksi todistettu, monet tutkijat uskovat kyseessä olevan ihmisen geeneissä ja elimistössä yhä tiukasti olevista piirteistä, jotka ovat aikanaan mahdollistaneet lajimme selviämisen ja kehittymisen. Näitä piirteitä, kaipuuta luontoon, on myös sielussamme – tai aivoissamme, tieteellisemmin ilmaistuna. Tästä aihepiiristä olen taannoin kirjoittanut artikkelin nimeltä Terveyttä ja mielenrauhaa metsistä, jonka laitoin tänne yhdeksi artikkeliksi jo ennen blogin julki tuomista.

 

Lähellä joka paikassa

Täällä koto-Suomessa on vähintään lentokoneen ikkunasta helppo havaita, miten luontoa on valtavasti joka puolella, myös aivan kivenheiton päässä meidän niinkutsuttujen suurten kaupunkiemme ytimistä. Ja usein siellä sisälläkin puistoina, meren, järvien ja jokien rantoina. Kai tuo voi Mannerheimintien hulinassa jopa hämärtyä, mutta totta se on sielläkin. Ja ei-optimaalisina pidetyt sääolosuhteet vielä voimistavat luontokokemuksia missä tahansa. Kävellessään vaikka meren rannalla syysmyrskyn keskellä, tuntee kyllä olevansa kerta kaikkiaan luonnon keskellä ja irti normaaleista kuvioista! Suomessa joka paikassa löytyy hienoa luontoa aivan läheltä, jos vaan viitsii sen huomata.

 

Lähellä vaikka kaukana

Hauska on huomata myös se, että lähiluonto on tietenkin samalla tavoin tarjolla aivan joka puolella tätä meidän maapalloamme. Missä tahansa asuen, tai missä tahansa muista syistä oleskellen. Senkun vaan huomaat sen ja menet tutkimaan, löytämään ja nauttimaan! Niin voi tehdä, oli sitten jossain työmatkalla taikka lomailemassa. Ainakin minä olen tuon opittuani löytänyt omatoimiperiaatteella paljon hienompia kokemuksia joka paikasta, kuin järjestetyt retket ja ohjelmat konsanaan ovat tarjonneet.

Niinpä tämä Lähierä-blogi tulee sisältämään ainakin satunnaisesti retkikuvauksia myös esimerkiksi Lapista, Pohjoismaista ja kauempaakin, vaikka pääpaino on on aina lähiretkeilyssä, eri tavoilla.

Kun kirjoittaja sattuu nyt asumaan Kirkkonummella, Suomen etelärannikolla, painottuvat lähiretkeilyn kohteet myös sinne, tottakai. Lähelle ehtii enemmän kuin kauemmas ja kotiovelta kävelemään tai pyöräilemään lähteminen on parasta liikuntaa, katsoo sen hyötysuhdetta sitten yksilön tai yhteiskunnan kantilta. Se on varmaa, että Kirkkonummi tarjoaa aivan käsittämättömän kirjon ja skaalan mahdollisuuksia mitä huikeimmille luontokokemuksille! Kivoista, pienistä piknikeistä aina aikamoisiin eräseikkailuihinkin. Sellaisista aukeaa koko ajan laajeneva kuva tämän blogin lukijoille ja jos sattuu asumaan jossain Kirkkonummen reunuskunnissa, kuten nyt vaikka Helsingissä, voi löytää itselleen ja perheelleen mitä kiehtovimpia vierailukohteita. Aika läheltä. Seuraavaksi eniten retkikohteita ja –kuvauksia on sitten tietenkin lähikunnista.

Ja kauemmaskin kurkotellaan, ainakin silloin tällöin. Lähellä tai kaukana, kyseessä on asenne ja mielentila!

 

Lähieräilyn henkilökohtainen historia

Siitä, miten tämä asia aikaan aukeni pikkuhiljaa itselleni, laitan heti oman tarinansa tähän blogiin, otsikolla Lähieräilyn keskipitkä historia. Minun tapauksessani tämän näkökulman löytymiseen tarvittiin opastusta sellaisen kaverin toimesta, jolle luonnossa liikkuminen on aina ollut yksi tärkeimpiä osia ihmisen elämää. Ja siksi luonto kyllä löytyy, oli ihminen sitten missä tahansa. Tämän blogin syvin tarkoitus on yrittää välittää eteenpäin sitä filosofiaa, että luonnossa liikkuminen on hienoa, ruumista ja sielua parantavaa, elämänvoimaa antavaa, suorastaan maailmankaikkeuteen yhdistävää toimintaa!

 

Tarinoita ja artikkeleita

Blogin jutut jakautuvat karkeasti kahteen kategoriaan. Retkikuvauksiin, jotka ovat tarinoita toteutuneista retkistä, yhdestä tai useammasta. Sekä artikkeleihin, jotka käsittelevät jotain ulkoilun ja retkeilyn varusteryhmää, taitoa, haastetta tai jotain muuta aspektia. Esimerkkeinä niistä vaikkapa: Kokemuksia erilaisista majoitteista, Sonaatti maastopyörälle, Navigointi apuvälineillä taikka ilman, Vaeltaminen yksin ja ryhmissä, Juomavedet luonnossa, Hyödyllisimmät taidot parempiin valokuviin.

 

Omia kokemuksia

Kaikki tämän blogin jutut perustuvat vain ja ainoastaan kirjoittajan omiin kokemuksiin. Retkikuvaukset tietenkin, mutta samoin myös kaikki varusteita koskevat artikkelit. Ne ovat summeerauksia kokemuksista kyseisten varusteiden käytöstä monien vuosien tai vuosikymmentenkin ajalta. Välillä toki lyhyemmältäkin käyttöjaksolta, koska eivät kaikki vimpaimet edes kestä vuosikymmeniä :-). Niin voi, saa ja pitää ajatella, etteivät minun käsitykseni ole mitään absoluuttisia totuuksia. Eivätkä kaikki muut välttämättä koe taikka painota asioita samalla tavoin.

Toisaalta voin ehdottoman kirkkain otsin myös sanoa, että kertomani asiat ovat tasan tarkkaan tosiksi testattuja minulle itselleni. Ja perinjuurisena ”eräinsinöörinä” minä kyllä myös kerron kaikki taustat , johtopäätökset, syyt, sekä seuraukset, jotka vain olen itse saanut selville ja ymmärtänyt.

Blogissa varmaan näkyy myös jotenkin tämä merkillinen dualismi. Olen entisaikojen vaeltajia ihannoiva ja kunnioittava perinteiden ystävä. Luen jatkuvasti kirjoja vanhoista ajoista ja tarinoita erämiehistä, jotka kulkivat laajasti villissä luonnossa, viettäen siellä jopa kuukausia aivan hämmästyttävän yksinkertaisen ja vähäisen varustuksen kanssa! Samalla olen kaikesta kiinnostunut, innokas kokeilija. Vaikka vanhat jutut ja varusteet ovat hyviä, kyllä minä kokeilen koko ajan myös uusia. Ja otan niitä käyttöönikin sitten, jos ne oikeasti osoittautuvat olevan parempia kuin ne vanhat hyvät. Minulle.

 

Teksti vs. kuvat

Tämä blogi perustuu pääasiallisesti tekstiin. Tarinoihin, artikkeleihin, kirjoitelmiin. Koska minä itse uskon tekstin voimaan, jopa enemmän kuin kuvien voimaan. Ehkäpä yksi kuva kertoo (ja valehtelee) enemmän kuin tuhat sanaa, omalla tavallaan. Mutta valokuva on aina sillä tavoin kuin taideteos, että kaikki tulkinta jää vastaanottajalle, katsojalle. Tekstiin sen sijaan voi vangita asioita eri tavalla. Niin, että saa ilmaistua jotain oikein täsmällisestikin. Tai voi laittaa talteen ihmisen kokemuksia, joita olisi aika kummallista yrittää valokuvin selittää.

Lähierä-blogin jutut ja artikkelit ovat siis tekstiä, joka sisältää kaiken sen, mitä kirjoittaja haluaa kertoa. Joihinkin juttuihin, useisiinkin, tulee silti mukaan myös asiaan liittyviä valokuvia. Täydentämään tekstiä, näyttämään paikkoja ja maisemia, tekemään jutuista mukavampia lukea.

Edellisestä voisi saada kuvan minusta taistelemassa vanhanaikaisesti tuulimyllyjä vastaan, koska kuvien ja videoiden käyttäminen kaikkialla on nykyaikaa, yhä vain lisääntyvässä määrin. Tämän trendin tärkeimpänä selityksenä on yksinkertaisesti helppous. Kuvien ottaminen on helppoa, niiden jakaminen on helppoa ja niiden katseleminen on helppoa. Niitäkö siis ainoastaan? Ei, koska muitakin aspekteja kannattaa vaalia, kuin helppous. Tekstin ”puolustamisesta” huolimatta, minä toimin erittäin paljon myös valokuvaamisen piirissä ja valokuvien kanssa. Koska olen niiden kanssa innolla harrastellut yhtäjaksoisesti melkein puoli vuosisataa, ammattitutkintoja myöten.

 

Vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä

Koska minulla on paljon erilaisia kirjoituksia ”varastossa”, julkaisen niitä täällä Lähierä-blogissa. Toki vain sellaisia, joiden kiinnostavuuden arvo ei ole hävinnyt tai vähentynyt matkalla. Näin uskon olevan useimpien retkitarinoiden, samoin kuin varusteartikkelienkin kohdalla. Jälkimmäiset tietenkin päivitän ajan tasalle, jos olen saanut välissä niin paljon lisää kokemuksia, että ne ovat peräti muuttaneet tai täsmentäneet käsityksiäni. Paikkoja retkikohteita koetan tuoda esiin semmoisina vuodenaikoina, jolloin ne hyvin vierailuun soveltuvat.

Uusia kokemuksia syntyy myös vähän väliä jo aivan senkin vuoksi, että tällä minun lähilöytöretkeily –tavallani löydän jotain uutta itselleni likimain joka ainoalla pienelläkin kävelylenkilläni. Mutten minä toki kirjoita tarinaa joka ikisestä päivä- tai iltakävelystäni. Joskus vaan retken aikana tai sen jälkeen alkaa päähän rakentua sellainen fiilis, että tästä haluaisin muillekin kertoa. Ja samalla on jo muodostunut myös iso liuta ajatuksia siitä, mitä haluaisin kertoa. Loppu jääkin sitten kiinni siitä, ehtiikö sitä istua alas kirjoittelemaan. Tai vähintäänkin laittaa ideat ylös vihon kulmaan.

Varsinaisia lainauksia käytän kirjoituksissani aika harvoin ja silloin lähteet huolellisesti kertoen. Sanontoja, sananlaskuja ynnä muita sellaisia yleisiä Suomen kielen aarteita lainaan ja sovellan sen sijaan koko ajan, niin otsikoissa kuin teksteissäkin.

Sinisiäkin sävyjä joskus ylös kirjautuu, vaikka taidan yleisesti katsella maailmaa aika innostuneella asenteella. Mutta luonnon tuhoutumista ja ihmisluonnon hölmöyksiä en kyllä pysty pinkkien lasien läpi katselemaan ja niitä käsitellessäni perusaseeni lienee sarkasmi.

 

Juttujen formaatti

Viimeiseksi vielä tämä, artikkelien, juttujen ja tarinoiden rakenne. Ne on paloiteltu pieniin, helposti luettaviin kappaleisiin, eri osat on eroteltu tiheällä väliotsikoinnilla ja jokaisen jutun alussa on tiukka tiivistelmä jutun sisällöstä. Toivottavasti ne ovat miellyttäviä lukea, se on formaatin tarkoitus. Myös nämä blogin ”perustuslailliset asiakirjat” on tehty samaan muotoon.

 

–Kari